Spontaanista elämisestä

Joko voin kysyä ; mitä elämälläni teen?

Näin 23- vuotiaana siihen pitäisi olla kai helppo vastata. Niin ainakin tuntuu, kun katsoo valtaväestöä. Koulu, koulun jälkeen vielä parempi koulu, ammatti, pikkuhiljaa perhe, auto ja asuntolaina.

Minä taidan jäädä opiskeluhommien puolesta "amikseksi". Kaverin kanssa perustettiin reilu vuosi sitten media-alan yritys, joka kyllä käytännössä kouluttaa kaikenlaista - mistä kouluissa kuulee teoriassa.

Mutta mitä vuoden, kahden tai viiden päästä?

Haluaisin, että pystyisin keräämään yhtälailla kokemuksia, kuin tähänkin asti olen tehnyt. Välillä kuitenkin pelkään imeytyväni yrityselämään niin, että ne jäisivät toissijaiseksi.

Ajattelutapa ja aiheet, joita nykyään mietin, on tullut mahdollisuudesta elää spontaanisti (+ tietenki lapsuus, elinympäristö, jne, jne...). Haluan olla ja pysyä jatkossakin mahdollisimman vapaina verkoista, joita yhteiskunnan vääristynyt systeemi vesillemme laskee.

- Aikataulut ja sovitut tapaamiset ovat vain rajoite vaistojen varaiselle elämälle