Kuva syntyi kylmänä Maaliskuun yönä 2008. Olin palaamassa kuvauseissulta mummolaan Riekin kylään, itärajan tuntumaaan. Taivasta sävytti tummansininen ja hiljaisia kairoja valaisi vain kalpean kuun valo.
Kuvaustilanne:
Olin jo menomatkalla nähnyt tuon pienen ja vanhan saunarakennuksen lammen rannalla. Nyt paluumatkalla päätin pysähtyä. Yön edettyä näkymä oli vieläkin mystisempi. Kylmyys pisteli kehoa ja sormenpäitä, mutta tiesin, että tämä täytyy tehdä nyt.
Liian monta ainutlaatuista ja ohikiitävää hetkeä on jäänyt ikuistamatta/elämättä vain oman viitseliäisyyden vuoksi.
"Käyn ottamassa kuvan huomenna", ja kun viikon päästä muistaa asian, tajuaa, ettei tismalleen samanlaista hetkeä enää koskaan tule.
Tekniikka kuvan takaa:
Kuvan tekniset tiedot 10s, f/5.0, ISO 500. Edessä aukeaa Molokinlampi. Sen rannalla olevan rakennuksen valaisin tyhjäkäynnillä olleen moottorikelkan valolla. Alkuperäinen suunitelma oli toteuttaa ns. taiteilijan omakuva, siten, että ihmishahmo esiintyy etualalla, peittämättä kuitenkaan rakennusta. Katse luotuna tähtitaivaalle ja käyttäen käsisalamaa niin, että sen välähdys valaisisi kasvot – ikään kuin kuun valona. Valotusaikaa miettiessä päädyin useisiin sekunteihin. Näin kerkeäisin piipahtaa kuvassa, jättäen vain aavemaiset ääriviivat itsestäni.
Katsellessani lopputulosta olen tyytyväinen. Väläytetty salama piirtää kasvojen ja pipon äärivat terävinä vasten taivasta. Näyttää siltä kuin ylöspäin nostetuissa kämmenissä tapahtuisi kirkas supernovaräjähdys ja tähti syntyisi.
Vaikken suunnitellutkaan, että salama näkyisi näin selvästi kuvassa, todistaa se vain ettei aina kannata, you know “play by the books”.
No comments:
Post a Comment