Kuvastoori: Syysilta

.
























































.

Musiikkipoiminta: Georg Malmstén - Pennitön uneksija

.


.

Kuvastoori: -

Ajatuksia ystävyydestä

Ystäviä hankittaessa patistetaan usein aktiivisuuteen. "Soitelkaa ja käykää", sanotaan. Kerran viime keväänä käytiin töiden jälkeen juomassa pullot viiniä Lintsin kallioilla yhden työharjoittelussa olleen hepun kanssa. Kaverilla oli rankka historia. Huumeita ja siitä seuranneita ongelmia.

Tuntui, että kyseessä oli tilanne jossa elämä sellaisenaan kuin se karuimmillaan on, voi tulla esiin. Kun oli päivän pitänyt opetusta, oli se aika huojentava tunne. Aurinko lämmitti taas talven jälkeen. Istuimme pitkiä aikoja hiljaa, katseltiin liikennettä kunnes toinen pieraisi ja kumpikin avasi taas pullonsa.

Äskeinen kuvaus on minusta merkki ihmisyydestä. Ihmisistä ja kohtaamisesta, josta ystävyys voisi alkaa. Harvoin minun elämässä ainakaan tulee vastaavia. Liekkö se tämä, kun ollaan juuri astumassa vakavasti otettavaan ikään ja suurin osa kohtaamisista on suorassa suhteessa oman paikan ja aseman rakentamiseen? Kun pitäisi aina olla tehnyt ja olla tekemässä jotain perkeleen siistiä ja rakentavaa.

Niin, onko 25 vuotiaana mahdollista kehittää samanlaista suhdetta ihmiseen, joka syntyi niiden, ketkä kasvoivat rinnalla kohti aikuisuutta, kanssa? Kun livahti yöllä kotoaan polttamaan kaverinsa kanssa ulos tupakkaa ja miettimään mitenpäin muna pitäisi ensimmäiseen tyttöystäväänsä työntää.

Kirjoitustavastani huolimatta ne olivat arkaluontoisia asioita, joissa ehdoton luottamus oli tae. Siinähän paljastettiin oma "puutteellisuus" ja asetettiin ego haavoittuvaiseksi.

Missä nykypäivän tilanteessa vastaavaa tapahtuu? Koulussa, töissä ja harrastuspiireissä saa kyllä kavereita ja nauruja, mutta riittääkö rohkeus edellä mainituista asioista puhumiseen?

Vai onko luottokaverit edelleen niitä, jotka jo pienenä tunsi?

kuva: Shirley Connor

Videopoiminta: The Office (BBC)

Hauskin koskaan katsomani sarja : BBC:n tuottama The Office. Sisältää kaksi tuotantokautta, joissa yhteensä 12 jaksoa + kahden jakson jouluspecial.

"BBC:n hittisarja parodioi dokumenttiohjelmia komiikan keinoin. Mustan huumorin höystämä sekä sarkasmin sävyttämä sarja kertoo englantilaisessa teollisuuskaupungissa toimivasta paperialan yrityksestä erilaisine ja erikoisine työntekijöineen. " - MTV3

Henkilöhahmot ja jutut on aivan omaa luokkaansa. Vaikka tietää kyseessä olevan näytelty juttu, myötähäpeän tunne mm. videolla tanssivaa David Brentiä (Ricky Gervais) kohtaan on aito. Dokumenttimainen kuvaustyyli palvelee ideaa erinomaisesti.

Kaiken komedian ohessa sarjassa käsitellään paria vakavampaakin aihetta. Yksi kiintoisa kohde on Tim Canterburyn (Martin Freeman) ja Dawn Tinsleyn (Lucy Davis) välinen suhde. Muita aiheita : kuinka tärkeää toisten hyväksyntä voi olla ja mitä sen eteen ihminen on valmis tekemään? Entä mitä tapahtuu kun saa potkut työpaikalta, jossa luuli kaikkien pitävän itsestään?

"Sarjaa katsoessaan tekee mieli lähettää hakemus seuraavaan avoinna olevaan toimistotyöpaikkaan."

.

Päivän kuva: Manarola, Cinque Terre

- Robert Crum

Cinque Terren ("viisi kylää") alue sijaitsee Italiassa, n. 140 kilometriä Genevestä rantaviivaa etelään. Kuulin paikasta ja näin kuvan nyt ensimmäistä kertaa. Siitä tuli heti "must see top-5".

.

Tapaninpäivänä tallustaessa

Kirjoitan runon

pitkästä aikaa

- kuin palaisi kotiin.

--------------------

Puusta tippuneella oksalla

piirrän puiston hankeen 

kuvan karvaisesta kalusta.

"Todella kypsää", toruu avovaimo kotona.

Tiedän - näin sakealla sateella vanhakin nuortuu.

--------------------

"Ei se ole pakkanen, joka meitä paleltaa

vaan lapsenmielen tukahtuminen.

Ai etkö usko?

Mene ja kiipeä lumivuorelle

pyöri alas ja tee sama pari kertaa uudestaan

- mitä minä sanoin?"

--------------------

"Ei näin paljon sentään

tarvitsisi vanhan nuortua,

mietin ja taputtelen talkkia kiveksiin."

--------------------

kuva: Catherine Emily @ flickr

Hyvää Joulua

Viherkasvi asuntoon jostain tuolta kannetaan,

porsaanliha neilikkainen levittää jo tuoksuaan.

Ihmisillä loma armas, tunnelma ah' niin harras.

On lämmennyt nyt sauna, löydetty myös manteli,

sitten tuli juorukirje ja tällaista se kanteli:

Jeesus syntyi lokakuussa, miksi juhla illansuussa?

"Juhlitaan kun kaikki muutkin, kerrotaan siit kaikille ;

suklaata ja hymyä, loistaa tänään meidän suutkin."

Jatkaa voisi listaa tätä, mut' olisko se aivan mätä?

Joulu kun on pienten juhlaa, aikuiset vain rahaa tuhlaa

muistellessaan lapsuuttansa, koristeet löytää paikoillensa.

kuva: tuntematon

Videopoiminta: Ketonen & Myllyrinne

.

Äskeistä postausta kirjoittaessa muistu mieleen tämä erinomainen sketsi Ketoselta & Myllyrinteeltä. Poissaoloilmoitus:

Kirja-arvostelu: Paulo Coelho - Viisaus, kalenteri 2011

Paolo Coelhon uusimman kalenterin teema on viisaus. Unelmat olisi osuvampi, mutta ehkä se on jo käytetty. 2011 on viidettä kertaa ilmestyvä vuosikalenteri kyseisen herran julkaisukoneistolta.

Kirja on sidottu, kansimateriaali taipuisaa kartonkia. Sitä on hyvä selata. Kauniit värit ja kuvitus on Catalina Estradan käsialaa. Niiden tyyli komppaa kirjaan poimittujen mietelauseiden linjaa. Kalenteri sisältää reilusti yli 100 mietelausetta, kuten

"Harjaannuta silmiäsi, ne on luotu näkemään paljon enemmän kuin luuletkaan."

"On hetkiä, jolloin on otettava riskejä. Tehtävä tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja."

"Ei elämässä ole vain yhtä "ainutkertaista tilaisuutta; elämä antaa aina toisen mahdollisuuden."

Vaikka ne saisivatkin aikaan kivan kontrastin täyteen buukattujen päivien suhteen, tämä toimisi hyvin päiväkirjanakin. Kirjana, josta aamukahvin aikaan poimii ajatuksen, pureskelee sitä ja illemmalla merkitsee ylös omia toiveitaan, niiden toteutumisia tai toteuttamissuunnitelmia. Kirjoitustilakin on taitettu vaakaan, kun yleensä kalentereissa ne ovat kapeita pystypalkkeja.

Fyysinen koko on isohko (n.20cm x 14cm). Pukutakin povitaskuun se ei mahdu, mutta hippiveskaan hyvinkin. Ja hippeihin, unelmoiviin koti-ihmisiin ja luovilla aloilla toimijoihin tämä eniten kai vetoaakin. Hankala kuvitella "oikeassa kokouksessa" heitettävän Viisautta pöydälle. Senkin vuoksi, että siinä on pieni "fruitcakemainen" vivahde. Tosin äskeinen ajatus on vain ahtaan mielen ylläpitämä ehdollistuma, josta tämä kalenteri sanoo viikon 35:n kohdalla näin ;

"Seuratkaan unelmianne, koska vain ihmisestä joka ei häpeä itseään näkyy Jumala kaikessa kirkkaudessaan."

Tätä haaveilulle omistettua kirjaa on turha pilata merkinnöillä pakonomaisista velvollisuuksista. Siihen löytyy sopivampia kalentereita, mutta hankkimisen arvoinen se kyllä on. Tässä vaiheessa vuotta kirjan pitäisi löytää kaupasta kuin kaupasta alle kahden kympin.

Paulo Coelho - Viisaus 2011. Bazar.

Portugalinkielinen alkuteos: Sabedoria 2011 Suomennos: Sanna Pernu ja Jarna Piippo

.

Kuusivarkaissa

.

"Delta team is on the move." Halki talven alle jääneiden kunnaiden, joilla yksi kohtalokas askel voi johtaa jalansijan pettämiseen ja railoon suistumiseen. Mustiin takkeihin pukeutunut kaksikko selvittää tiensä läpi vartioaseman valonheittimienkin, kunnes tien vieressä kohoaa pieni metsäpalsta. Kuusikko on tiheä, mutta liian kova liike pudottaa lumet latvoista...

"Tactical objective located." He saavuttavat ennalta määrätyn kohteen. "Haukka" hyppää kuivuneen ojan yli, "Kotka" jää töyräällä vahtiin. Kaksi sormea silmiin, osoitus vartijoiden suuntaan ja peukalo pystyyn. Merkki on annettu. Eriskoisvalmisteinen reppu siirtyy kolmella varmalla liikkeellä lumeen. Käsisaha kaataa kohteen nopeasti. Ei kai kukaan kuullut?

"Linkup point." Pakoreitin ensimmäinen kilometri Meilahdessa taittuu juosten. Vartioaseman pihalla on auto tyhjäkäynnillä. Kuusi tulee perässä ja havuja lentelee. Päästyään kallioiden reunalla talvehtivan kaislikon suojaan, he pysähtyvät hengittämään ja tarkastamaan selustan. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, koirat eivät hauku. Vielä on kiivettävänään pystysuora lumiseinä ja tarvottava tie tukkoisen polun ja Töölön katujen kautta takaisin tukikohtaan, mutta operaatio "tunnelmallinen joulu" taitaa olla yhden askeleen lähempänä onnistumista..

("Kotkan" ottama kuva ei liity kuvitteelliseen tarinaan)

.

"School's out"

Lopetin koulun (talonmies teoriassa) vaikka uhattiin kolmen kuukauden karenssilla. Perseestä, että uhkauksilla ja rangaistuksilla yritetään ihmistä sitoa johonkin...

Alkuvaiheessa elin siinä uskossa, että oppisin hanoista ja pöntöistä ja pattereista, mutta eipä sitä käynnönopetusta sitten tullutkaan. Meidät oltiin vaan siirtämässä puoleksi vuodeksi ilmaistöihin pk-seudun huoltoyhtiöihin.

Suurin haaste koulussa oli pysyä hereillä. Se tympäsi. Tuntui ajan ja lahjojen haaskaukselta. Siinä samassa siis, kun en oppinut mitään, unohdin ja ruostutin jo olemassa olevaa taitoa. Niinpä jätin eroanomuksen ja puolustelin tekoa itselleni Barry Longilta lainatulla ajatuksella.

Enhän minä nytkään mitään "lahjoillani" tienaa, mutta onpahan se vaihtoehto, että voin niitä - juttuja jotka itsellä sattuu sinä hetkenä kiinnostamaan, päivän mittaan harjoittaa... niin, ja pitää tietenkin jänikselle seuraa.

Kuva: Tavis Coburn

Poimittua: Eheä elämä

"Maan parissa mies kehittyy omaan laatuunsa, vahvenee lujaksi, terästyy karkeaksikin. Musta multa, meidän ikuinen äitimme ja elättäjämme, lahjoittaa viljelijälleen horjumattoman oman arvon tunnon, nostattaa kohtalaisesti ylpeyttäkin, ja ennen kaikkea pitää poikansa puhtaana, suuren maailman pahuudesta tahraantumattomana."

- Sakari Pälsi : Maailman ja mielen maisemia. SKS.

kuva: tuntematon

Kadehdin kai turhaan

Kun lukee jonkun tienaavan blogillaan monta tonnia kuussa
alkaa sitä vähän kadehtimaan. Haluaisi tehdä itse saman.

Niinpä selasin parin illan aikana sivuja, jotka kertoivat kuinka parantaa omaa blogiaan. Kuinka saada enemmän lukijoita ja sitä kautta myyvempää mainostilaa.

99 sadasta sivusta neuvoi näin:
Luo sisältöä, joka hyödyttää lukijaa.
Kirjoita jotain, joka auttaa toiset menestymään - sillä tienaa.

Mietin mainosvapaa-kyltin poistamista. Niin houkuttelevaksi "riippumaton" rahavirta kävi. Mietin suuntaavaani interaktiiviseksi onnenetsinnän opettajaksi (onnellisuushan kaikkia kiinnostaa)

Sitten muistin, että houkuttelevaltahan ne pyramidi-huijauksen hyödytkin kuulostivat. Kummatkin tarjosivat tavoitteen ja keinot tulla taloudellisesti riippumattomaksi ja ns. vapaaksi ajan ja paikan suhteen.

Yhtä pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta, tämä melkein meni läpi... Mitäkö? No sitä, että kaikki gurut, joiden oppien avulla olin parantamassa omaa elämääni, omistivat suhteellisen väsyneet silmät ja tummat silmäpussit niiden alla.

Johtuu kai siitä, kun päivät pääksytysten joutuu koneella istumaan

ja kiertämään luentosaleja kertomassa, kuinka ihanaa on olla vapaa.

...kadehdin kai turhaan.

p.s. ja olisihan se vähän hassua, että jatkuvasti tarkoitustaan empivä haahuilija yrittäisi ohjeistaa toisia onneen ja vaurauteen.

kuva: Steve Mack

Valuee ja total freedomia.

.

http://www.viidakkomies.com/

Siinä on Viidakkomieheksi itseään kutsuvan Olli Postin kotisivut. Blogin missio on ilmeisesti vakuuttaa, että on olemassa toisenlainen, paljon persoonallisempi elämä. Silmäilin viime yönä muutamaa postausta. Value, vapaus, ionisoitu sisäilma ja superfoodit oli mieleenjääneimmät sanat.

Synty heti pieni viha-rakkaus suhde noihin ajatuksiin. Tai niiden esitystapaan.

2009 vuoden alussa postaukset keskittyivät vahvasti ravintoon. Nyt vaikuttaa siltä, että raha on alkanut kiinnostamaan. Viisi viimeisintä postausta liittyy siihen - lukuunottamatta kamerakännykällä kuvattuja karaoke-esiintymisiä.

"Mua ei nykyään kiinnosta enää raha. Siis sellanen raha, jonka eteen joutuu tekemään jotain. Joskus mulle tarjotaan rahaa kivoista jutuista, mutta enimmäkseen teen nekin ilmaiseksi, tai jopa lahjoitan rahaa (tai foodeja tai ionisaattoreita) Sellainen raha, minkä saat vain kerran, on ihan turhaa.", Kirjoittaa Viidakkomies.

Tällaisen rajoittuneen kosmisen olennon, siis minun, mielestä tuossa on jotain absurdia. Kylläkait luomukaupan maskottina oleminen on työtä siinä missä muukin?

Sivuilta ilmenee, että Suomessa on pinnan alla purkaustaan odottava skene. Englanninkielisistä sanoista ja päälläänseisonnasta kiinnostuneiden poikien bisnesporukka, jotka omien sanojensa mukaan "tulevat transformoimaan bisnesmaailman totaalisesti", ja sytyttämään liekin harmaaseen kansaamme. Kunnianhimoista.

"Pian alkaa myös videosarja siitä, kuinka unelma-laiffiin, supernopeaan kehitykseenja heppoon huippusuoritukseen sisäänastuminen on yhtä iisiä kuin superterveys Nutrixilla ja superfoodeilla." (suora poiminta, kirjoitusvirheineen kaikkineen Viidakkomies.comista)

Sitä jään innolla odottamaan. Mutta avataan vielä tuota viha-rakkaus suhdetta. Mielenkiintoisia ja antoisia ajatuksia viidakosta kyllä löytyi (lähinnä linkkien muodossa vähän hillitymmin kirjoitetuille sivuille) mutta paimentamisen maku vitutti.

Kuten monessa, monessa, päivittäin pulpahtavassa ihmisen-auttamis-blogissa, tekijät asettuu jotenkin profetiaaliseen asemaan. Miksi se hätkähdytti erityisesti? Koska se vaikutti peilin tavoin. Pelottavan paljon omat viimeaikaiset tekstit on ollut yritystä näyttää toteen, miksi toisenkaltainen "lifestyle" olisi toista parempi.

Ärsyttää lukea tekstiä, jossa suorastaan mollataan toisen tyyliä tallata. Haluaisin siitä eroon. Kenenkään ei tarvitsisi väheksyä omaa tyyliään. Löytyisiköhän Viidakkomiehen postauksista mitään, miten "transformoida" tämänkaltainen käytös :

"No lasketaanpa. Osuutta voit kasvattaa maksimissaan 10-kertaiseksi. Kontribuutiotasi voit kasvattaa.. äärettömästi."

Ok.

kuva: Disney

Poimittua:

"Voidaksenne elää elämänne sillä tavalla kuin te itse valitsette teidän on oltava hiukan kapinallinen. Teidän on oltava valmis pitämään itse puolenne elämässä. Teidän täytyy ehkä olla hiukan häiritsevä niiden mielestä, joilla on voimakas halu säädellä teidän käyttäytymistänne. [...]

Monet saattavat pitää näitä näkemyksiäni repivinä ja syyttää minua siitä, että rohkaisen ihmisiä olemaan kapinallisia ja halveksimaan vallitsevia auktoriteetteja. Minä sanonkin suoraan, että ihmisen täytyy usein itse tuoda oma tahtonsa esiin, olla jopa valmis taisteluun välttääkseen uhrin osaan joutumista.

Olen tosiaan sitä mieltä, että teidän on oltava "tottelematon", pantava voimakkaasti vastaan niille, jotka yrittävät käyttää teitä hyväkseen, manipuloida teitä. Muuten te joudutte uhriksi, ja maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät parempaa toivoisi kuin sitä että te käyttäyisitte juuri niin kuin heille sopii.

[...]

Wayne W. Dyer : Elää omilla ehdoilla. Suom. Mirja Rutanen. Otava 1979.

(kuva: tuntematon)

.

Kirja-arvostelu: Lasse Rantanen - Mistä on hyvät lehdet tehty?

.

Lasse Rantasen Mistä on hyvät lehdet tehty? on taitavasti taitettu ja kaikinpuolin kattava kirja lehdenteosta kiinnostuneille. Se on myyntipuheensa mukaan "ensimmäinen suomalainen opas aikakauslehden visuaaliseen suunnitteluun."

Kirjan sisältö on jaettu kuuteen osaan. "Kolmessa ensimäisessä luvussa käsittelen näkemyksiäni aikakauslehdestä ja sen lukijasta yleisellä tasolla", kirjoittaa Rantanen - kokenut graafinen suunnitelija, joka on "jo vuosia luennoinut lehden muotoilemisesta ja taittamisesta."

Kolme muuta lukua aukaisee lehden rakennetta reaalimaailman esimerkin. Läpi käydään logoja, värejä, typografiaa, grideja, tyylilajeja, tunnetta, paperin laatuja ja uskottavuutta. Oman kappaleensa on saanut myös mitä ottaa huomioon uutta lehteä - tai lehtiuudistusta - suunniteltaessa.

Kirja on tekijänsä, siis visuaalisen ammattilaisen näköinen. Jokaiselta sivulta löytyy vähintään yksi kuva. Skannatut kansiesimerkit ja erilaiset lehtien aukeamat konkretisoi hyvin, mitä tekstissä tarkoitetaan, kun puhutaan vaikkapa artikkelien taittokaavoista. Erittäin selkeä opas.

Tosin yksi kirjassa esiintynyt lause sai minut henkilökohtaisen ongelman ääreen. "Ei ole hyvä jos ulkoasu viestii räiskyvästä sosiaalisesta persoonasta, mutta sisältö onkin sisäänpäin kääntynyt nörtti." Näin hauskasti Rantanen, kaljuuntuva pullukka, havainnollisti kannen ja sisällön symbioosia, mutta välitti samalla tunteen, että menestyäkseen lehtimaailmassa täytyisi olla räiskyvä luonne.

Se menee rankasti ristiin oman käsitykseni kanssa, muttei vaikuta arviontiin.

Hinta on korkea, niinkuin kotimaisella ammattikirjallisuudella yleensä. Kaupasta haettuna siitä saa maksaa yli 90 euroa. Akateemisen Kirjakaupan verkkokaupasta tilattuna ja sitten myymälästä paikanpäältä noudettuna sen saa pari kymppiä halvemmalla.

Arvosana: 9

Lasse Rantanen : Mistä on hyvät lehdet tehty.

Hill and Knowlton Finland Oy. 221 s.

Videopoiminta: Eddie Murphy - Delirious

.

.

Poimittua:

"Vastikään tavasin saksalaisesta Der Spiegelistä, ettei ole oikeastaan väliä, mitä televisiosta katsoo. Ihmisen aivosähkökäyrässä näkyy suunnilleen sama puolihypnoottinen ja passiivinen tila, oli kyseessä sitten asiaohjelma tai kevyt viihde iltapäivän ratoksi.

Oletan, että ainoastaan Atv-kanavan porno, jotka katson joskus kertakaikkiaan vahingossa, aktivoi katselijaa..."

- Ruben Stiller, Suomi Finland, Teos 2006

Kuva : Brad Fitzpatrick

.

Ulkoasupäivitys:

Olen viime päivinä yrittänyt selkeyttää tätä sivua ja helpottaa tekstien selaamista. Elementtejä on kertynyt sen verran paljon, että koko pohjapalikkaa piti leventää hapenpuutteessa.

1. HEADER

syntyi inspiroituneena taloon kolmisen viikkoa sitten tulleesta jäniksestä. Kun jänis ei "kaiva tunneleita" lattialla olevien tyynyjen välissä, kökötä kolosssaan tai pese korviaan, niin se puree jotain... Eläimet tuli headeriin mukaan myös siksi, että ne ovat guruja. Eivät mieti ja murehdi elämän tarkoitusta. Keskittyvät ainoastaan olennaiseen, siis olemiseen ja syömiseen.

2. LUETUIMMAT

...on ollutkin jo jonkin aikaa. Siinä päivittyy viikon ajalta luetuimmat postaukset. Tosin tämä vaatii kehittelyä, koska se rekisteröi vain otsikosta painetut lukukerrat. Ja nyt koko postaus näkyy mitään klikkaamatta, niin vaihtuvuus on mitä on.

3. SHOUTBOX

Shoutbox on "vieraskirjan, chatin ja foorumin yhdistelmä." Tarkoistus on, että tyypit voisivat kehua ja haukkua kaikkea. Heitellä juttuja tai linkittää mielenkiintoisia sivuja. Näitä saa omalle "himasaitille" ilmaiseksi esim. MyShoutbox.comista

4. AVAINSANAT

Avainsanat sijoitin sivun alaosaan, jossa ne saa kaipaamansa tilan. Niinku sanottu, tagittaminen on vielä vaiheessa, mutta tarkoitus olisi saada jokainen postaus jonkinlaisen tagin alle, niin, että niitä pääsis hyödyntämään helpommin.

.

Päivän kuva: Naked on an 18°F day

- Vasily Fedosenko

Poimittua:

"Selityksenä varsinaisen maallepaon niukkuudelle voitaneen toimeentulokysymys jälleen sivuuttaa: työttömyyskortistot ovat - tylsysti puhuen - kaavamaisia ja epävirkeitä ihmisiä varten, vähänkin tarmokkaalle on juuri maaltapaon seurauksena yhä tiheämmässä tilaisuuksia jopa primääristen elinkeinojen piirissä. On hylättyjä mökinpaikkoja asua, autiotiloja viljellä, koskemattomia rantoja kalastella. Moniaita henkisiä töitäkin voi tehdä maaseudulla.

[...]

Mutta pääesteenä on varmasti pelko ja avuttomuuden tunto - kuten monet kaupunkilaiset ovat valmiita myöntämäänkin. - - Kauhistutaan sitä itsenäisyyttä, moninaista pystyvyyttä ja osaavuutta, jota elämä maaseudulla vaatii - vaikka saatu tyydytyskin olisi kukaties moninkertainen. Kauhistutaan talven valtaa, jonka kaupungissa kukistavat talonmiehet, puhtaanapitolaitos, liikennelaitos ja tiheä myymäläverkosto, mutta joka maalla edellyttää jatkuvaa tarmokasta valppautta ja fyysistyä kuntoa - herpaantuminen merkitsee piankin hyvin perusteellista hunninkoa..."

Pentti Linkola, Unelmat paremmasta maailmasta, s.76 (wsoy 1972)

(kuva: tuntematon)

Vieraalla maalla

ei mikään ole omaa.

Kun astuu ovesta, näkee vain

autoja, tyhjiä tontteja, kiinteistöjä, mainoksia.

Näyteikkunat seisovat kadun molemmin puolin,

kuin saattueeseen kerääntyneet ihmiset.

Kenen se tavara ennen lunastamista oli?

Vastausta joutuu jälittämään melko pitkään

ja siltikin se jää hämäräksi,

hallitusten ja osinkojen hajauttamiksi.

Onhan tietysti yrityksiä,

käsityöläisiä jotka puodeissaan tekee hand made by me:ta.

Mutta ollaan riippuvaisia toisten ostovoimasta.

Jos asiakkaita ei riitä, mitä sitten?

Niin mitä sitten? Vastaus jää ilmaan,

sillä on joskus mahdollista,

että aukaistessaan ulko-ovensa voisi nähdä

metsää, koiran, pellon, järven, lintuja...

Ja ympärillä olisi tekemistä,

joka on suorassa suhteessa siihen, mitä illalla syötäisiin.

Tehtäviä, jotka pitää tehdä,

muttei niiden tekemättä jättäminen tänä päivänä

vaadi työterveyslääkärin lausuntoa ja epämiellyttävää puhelua.

Tehtäviä, jotka palvelevat tekijäänsä tämän omalla maalla.

(kuva: tuntematon)

hkitalvi 1

Puhdista autosi nopeasti, tai muuten...

Autojono seisoi vihreissä valoissa. Ensimmäinen kyllä kaasutti, mutta renkaat sutivat suolasohjossa. Letkan perällä oli ambulanssi pillit päällä, joka tehosti hätäänsä torvella.

Toista kaistaa ei sopinut käyttämään. Lumimäärän, ja sen vuoksi, että autot parkeerataan kahdenpuolen tietä. Se jättää ajoväylän niin kapeaksi, että pahimmassa tapauksessa liiken vetää vain yhteen suuntaan kerrallaan.

Yleensä liikenteen kaaos (jos itse ei ole ratissa) naurattaa, mutta nyt oli kysymys elämästä ja kuolemasta. Harvoin näkee ambulanssin sisään sisään, mutta nyt näkyi ja sisällä makasi verinen mies.

Muutaman, ehkä elintärkeän minuutin jälkeen autojono pääsi purkautumaan. En tiedä miten leikkaukseen "kiirehdityn" potilaan kävi, mutta tuollaisten tapausten pitäisi saada päättäjiin vauhtia.

Parkkipaikkojen puute on yksi ongelma, mutta suurempi on autojenomistajien laiskuus. Sankan sateen jälkeen heidän pitäisi käydä lapioimassa ja siirtämässä autonsa pois kadulta niin, että kunnossapitoryhmä pääsisi tekemään työnsä kunnolla.

Nyt lumityömiehet saavat mielestäni turhaan haukkuja. Hankalaahan se on aurata, kun kadut on autoja täynnä. Vastuu pitäisi siirtää autojen omistajille samalla tavalla, kuin tämän talon huoltoyhtiö siirsi sen pyöräilijöille.

Talvea vasten pyörät kehoitettiin siirtämään sisäpihalta varastoon "tai muuten - tyyliin". Viesti kuului; "Pihalla tullaan tekemään lumitöitä raskaalla koneella, emme vastaa syntyneistä vahingoista..."

Samanlaiset viestit autoilijoille ja järeämpää kuormauskalustoa käyttöön. Jos näyttää siltä, että kadun puhdistuksen tielle on jäänyt joku Fiatti, niin kauhaan ja kyytiin vaan. Tärkeämpää on pelastuslaitoksen toiminnan edesauttaminen, kuin pienet pintanaarmut pellissä.

.

(kuva: tuntematon)

Aiheet Siellä & Täällä

.

Avaan blogin ja katson. "Joo-o. Päivittää pitäisi, mutta millä?" Pari vuotta sitten kirjotin lumivuorella istumisesta ja etanan nostelusta. Mihin ne aiheet on jäänyt?

Se touhu tuntui silloin kertomisen arvoiselta. Oli se sitten halua kertoa, että niinkin elämään voi suhtautua tai sitten egoperäistä, minusta se oli mielekästä luettavaa. Nyt viime aikoina olen kirjoittanut erinäisistä ilmiöistä. Mielipiteitä kaikille avoimista aiheista. Asioista, jotka sopisivat paremminkin lehteen, kuin henkilökohtaiseen blogiin.

Onko suuressa maailmassa asuminen alkanut vaikuttaa aihevalintoihin? Miksi tarkat selonteot metsästä seisoskelusta ja muut - omasta mielestä omaperäiset jutut tuntuu nyt typeriltä? Vai onko kyse luontaisesta kasvusta, jossa yhteiset asiat ovat enemmän pinnalla?

Sitä olen miettinyt. Vaikka kaupunki on tarjontaa täynnä, tarjoaako se minulle mitään? En tykkää käydä keikoilla, en pyöriä piireissä. Kiinnostavat harrastukset maksaa liikaa ja ulkoilu antoisinta yöllä (poikkeuksena pakkasaamun aurinko), kun on vähän rauhallisempaa. Ja yöllähän pitäisi nukkua.

Kävin minä alkuaikoina istuskelemassa kahviloissa. Kämpillä otin pari lasia viiniä ja polttelin sikaria sisällä, koska se oli olevinaan boheemia. Sitähän ne taiteilijat kaupunkikodeissaan tekevät? Suunnitelin kirjottavani neonvaloihin verhottuja runoja ja ai että, ottavani valokuvia vaikka mistä.

Ja vitut. Kun selaan päiväkirjaa kuluneelta vuodelta, niin karrikoidusti voisi sanoa eloisimman aukeman syntyneen parinsadan soratiellä vietetyn pyöräkilometrin aikana.

Jos itseään osaisi kuunnella ja kuultua tulkita, voisi tästä tehdä johtopäätöksiä. Mutta monestihan hyviltä tuntuvissa tuumissa on tietty "odotusaika" ennenkuin saadaan se käytäntöön. Kuten esimerkiksi Suomen markan palauttamisessa.

(kuva: Matthieu Roussel)

Dead Prez - Propaganda

työnteon Zen-mestari pt.2

Kaitsu kertoo:

Yksikön johtaja kävi yllätysvisiitillä talossa tänä aamuna.

"Miksi aulan nojatuoli on siirretty tuonne työpisteelle?", se kysyi.

- Mä sanoin et kato tuota mun omaa penkkiä. Siinäkö pitäis seittemän tuntia nukkua?

Ahkeruuteen ja myötäileviin sanoihin tottunut kaveri hiiltyi ja mesosi mulle työmoraalista.

Sanoin sille johtajalle, et teillä niissä papereissa lukee pienellä, että työntekijä on mahdollisuus irtisanoa. Ei mua oo pakko täällä katella, voin mä himassaki seisoskella ja ottaa rennosti.

Ei se siihen sit mitään sanonu. Lähti mutisten pois, tekee jotain tärkeitä juttuja.

Mä hain kahvit ja menin nettiin ettii risteilytarjouksia Tallinnaan ku liksapäivä oli tulossa.

.