“Varkaus on laiton toisen omaisuuden anastus”, määritelee Wikipedia. Rikostutkinta-uhan vuoksi sovitaan, että seuraava tarina on kuvitteellinen.
Aamulla kiireen kanssa liikenteeseen lähtenyt, unenpöpperöinen mies, unohti hattunsa sisälle. Oli talvi ja se alkoi tuntumaan korvalehdissä. Tehtyään palveluksen kaverilleen mies päätti pistäytyä vielä kaupassa.
Hän valitsi valtakunnallisen ketjun myymälän ja käveli viluisena sisään. Matkalla ruokaosastolle mies huomasi lämpimän näköisiä pipoja ja hänen mieleensä nousi tulkinnanvarainen ajatus. Toiset kutsuvat sitä suureksi vääryydeksi, toiset taas Maslowin tarvehierarkien toisen portaan, yhden osa-alueen tyydyttämiseksi.
Nykyään ei koeta kovinkaan alkukantaisia tunteita, ainakaan kovin alkukantaisissa yhteyksissä. Pälyillessään ympärilleen mies mietti, kuinka hänen esi-isilleen jopa ruoan ja suojamateriaalin hankkiminen oli ollut aina epävarma ja jännittävä seikkailu. Mies jatkoi kävelyään jättimäisessä tavaravarastossa. Häntä jännitti. Näin 2000-luvulla sitä ei aiheuttanut saaliin jäljittäminen kivikärkisen keihään kantomatkan päähän, vaan ajatus ; “Näkiköhän vartija turvakameroistaan, kun kiskaisin hintalapun piposta ja vedin sen päähäni?”
Jännitys seurasi aina kassalle asti, jossa mies maksoi mukaan tarttuneet hedelmät. Kaikki tietää, ettei toisen, yksityisen ihmisen oikeaa omaa saa ottaa, mutta tämä on kokonaan toinen tapaus. Kun supermarketit ja sinne tuotteita tuottavat tehtaat riistävät päivittäin ihmisiltä (köyhiltä, käsityöläisiltä...) ja luonnolta jotain, mitä ei mitkään vakuutukset voi korvata, se on ihan vitun sama jos niistä vähän varastellaan, ainakin minusta...
.
7 comments:
mulle tulee tuosta semmonen ajatus, että vähänkö se hypermarketistakin varastaminen olis kuin räkäsis päin niitä neljän sentin tuntipalkalla pipoja tikkaavia lapsia. se, että sen tuotteen vielä varastaa ei ole pelkkää epäkunnioitusta hypermarketteja kohtaan, vaan myös epäkunnioitusta tavaran alkuperäisvalmistajaa sekä itse työntekijää kohtaan.
Millälailla se on epäkunnioitusta näitä tikkaavia lapsia kohtaan?
Tarkoitatko sellasta "tuo pipo ei ole hintansa väärti, mutta ilmaseksi sen voisi ottaa" - tyylistä ajatusta?
Tikkaajat ovat saaneet työstään jo sen nimellinen korvauksensa, ei se heiltä ole pois.
Eikä se, maksaako siitä vai ei, ainakaan minusta, laske mielipidettä pipon laatua ja sen antamaa suojaa kohtaan.
Ärsyttää vain se, että niitä tilataan jotain 100.000 kappaletta ja laitetaan myyntiin á 20 euroa.
- Raaka-ainetuotanto
- Valmistus
- Kuljetus
- Kauppa
- Markkinointi
Jos noilla kahella eka portaalla työskenteleviä arvostettaisiin, "Kaverit, teette tosi hyvää työtä. me halutaan siksi tilata näitä teidän tekemiä".
Jos tekijät pääsis edes kohtuullisille osingoille päivästä toiseen tehtyjän tuotteiden myyntituloista, yhtyisin mielipiteesi epäkunnioituksesta.
En ollut osannut ajatella asiaa noin pitkälle, ennenkuin sanoit siitä.
Minusta tuotteen alkuperillä tai tekijöillä ei ole enää "kuljetus" -kohdan jälkeen mitään väliä. Se on muuttunut vain osaksi rahantekemisen välineitä. Ja just tämmösten hypermarkettien sun muiden takia, joillain ihmisillä on semmonen tilanne, että joutuvat tekemään todella alipalkattua työtä huonoissa oloissa. Raha pyörittää maailmaa. Tuotteet ovat rahaa. Maat ovat Rahaa. Lomat ovat rahaa. Musiikki on rahaa. Kaikki on rahaa.
Ja se on kyllä väärin, jos tilanne olisi että tekijälle ei voitaisi maksaa, koska viime käden kauppa ei saanut siitä maksua.
Kiitos muuten kannanotosta.
olen nyt veivannut tän asian kanssa edestakaisin. perimmäinen luontoni sanoo, että varastaminen on väärin. ymmärrän varastamisen vain silloin kun esimerkiksi nälkäänäkevä lapsi varastaa torilta omenan, mutta en silloin kun sellainen ihminen jolla olis varmasti varaa ostaa pipo, varastaa sen tasoittaakseen omaa huolimattomuuttaan (mitäs on jättänyt hatun kotiin pakkasella).
toisaalta tämäkin on vähän hölmöä, että ymmärrän jos köyhä varastaa köyhältä, mutta en jos rikas rikkaalta... mut jokaisen pitäis miettiä tämmösiä asioita tehdessään, et mitäs jos muutkin käyttäytyis samalla tavalla kun käyttäytyy itse. ei tämä maailma nytkään kauhean hyvin toimi, mutta jos kaikki varastais aatteisiin vedoten sen mitä on kotiin unohtanut tai mitä tarvitsee, koko homma romahtais tyystin. enkä nyt tiedä olisko se yhtään sen parempi vaihtoehto.
...ja oon samaa mieltä, varastaminen on väärin. JOS se kohdistuu "oikean ihmisen" omaisuuteen.
Esimerkiksi maajussi, joka omasta puutarhastaan on keränny niitä hedelmiä torille myyntiin. Tai pipoja virkkaava käsityöläinen. Tai "yhden miehen yritys" - tyyliset kaupat, joissa myytävä tuote on itse tehty.
Yleensäkki sellasesta hommasta, joissa tuotteen hinta tulee suoraan tekijänsä käteen.
Oon saanu semmosen kuvan, että sä ajattelit tarinasta niin, että pipo varastettiin vaan siksi kun korvia palelsi ja takaisin asunnolla se heitettiin roskiin.
Pääpointti oli suuten kauppaketjujen halveksunta, joiden vuoksi monet kotikutojat, leipurit, pienet erikoisliikkeet ym. menettävät mahdollisuuden leipäänsä.
Ehkä sen olisi voinu tuoda toisenlaisen tarinan kautta esiin, koska nyt takerruttiin liikaa tuohon varkauteen. Mutta jos nuo kansainväliset konsernit saatais romahtamaan tyystin niistä varastamalla, niin edelleen oon sitä mieltä että sitä pitäisi tehdä.
Niissä halleissa mikään ei omaisuus ei ole kenenkään, tai merkitse mitään. Ne on vaan itemeitä, joilla osakkeitten omistajille tehään enemmän massia.
Tuli vain ajatus mieleen. Mahtavaa, että on kantaa ottavia ihmisiä, ihmisiä jotka ajattelee näitäkin asioita. Mutta. Mitä väliä. Tää maailma on jo mätä, ja vaikka kuinka mesotaan että yksi ihminen voi saada aikaan suuren muutoksen, niin oisko kuitenkin tärkeempää, että jokainen tekis itsestään, läheisistä ihmisistä ja jokaisesta, josta pystyy, vähän onnellisemman?
Eikö tuon suurketjujen halveksuntaan ja vastaavaan käytetyn energian vois muuntaa positiiviseksi energiaksi? Sillä et saa MITÄÄN aikaiseksi, jos toimit vastaavalla tavalla, mutta mitä jos tuon "otan tän, koska mä en pidä näiden toiminnasta" sijalle otatkin "otan tän, koska pidän näiden toiminnnasta" Osta se pipo Herra "olen paikallinen pipoyrittäjä" Piposelta. Käytä tuo sun energiaa uhkuva mielesi positiiviseen ja sen levittämiseen. Älä negatiiviseen halveksuntaan, uhoon ja ärsyyntymiseen! :) Koska ne tahot (suurketjut), ei niillä kiinnosta paskaakaan vaikka uhoot. Raha liikkuu, oli tuota uhoa tahi ei.
:)
Ja mahtavaa, että on ihmisiä jotka ottaa kantaa myös näihin kirjotuksiin.
Mitä sanoit tuosta, että eikö olis tärkeempää keskittyy tekemään ihmisistä lähellään onnellisia. Olen samaa mieltä. Tai onnellinen on vähä liian suuri ja kaupallinenkin käsite nykyään (lehdet on täynnä niksejä, joilla saavuttaa onni.)
Mielestäni onnellisuus on olotila, jossa ympäristö ei aiheuta paineita minkään suhteen. Jokin tapahtuma, näkymä, tunne tai musiikki niin voimakas kokemus, että koko keho ja ajatukset on siinä mukana.
Ja tuon käsityksen mukaan onkin aika selvää, ettei ole olemassa mitään mitään "10 askelta onnellisuuteen" - ohjeita. Vähän kuin elokuva kostuu useasta kohtauksesta. Jotkut niistä ovat vaisuja, mutta toiset taas niin vaikuttavia, että kun filmin loppuessa ne ovat muodostaneet kokonaisuudesta parhaan elokuvan ikinä.
Nykyään vaan tuntuu, että kaikki yrittävät saada elokuviinsa tiettyjä elementtejä. Yleisesti ottaen erikoisefektit, kuten hienot autot, vaatteet, ulkonäkö, matkailu jne. uskotaan olevan avain Oscar - ehdokkuuteen.
... ja mitä aiemmin puhuin tuosta olotilasta, josta ympäristöstä ei tule minkäänlaisia paineita. Niin nyt on käynyt sillälailla, että jopa ryhmässä, joka koostuu kaveruksista, käydään näkymätöntä kilpailua. Vertaillaan, suunnittellaan ja puhutaan siitä, kuinka ollaan saavuttamassa ja jo saavutettu niitä maaleja, jotka ovat kauppaketjujen, mainostoimistojen ja yleensäkin median luomia (noniin, sivuuttiinhan me vähä aihettakin noista kauppaketjuista :D ).
Semmoinen luo kilpailutilanteen, eikä siinä sisimmiltään voi olla kovin rentona, ku pitää olla tiedostamassa muille sitä, kuinka paljon tietää jostain asiasta jotain... ja sitä kautta peilata itseään, missä lokerossa sitä onkaan.
Niin, ihmisen luoma maailma tuntuu vähän mädältä. Mutta se siitä.
Ei tilanne oo kuitenkaan se, että käyttäisin älyttömästi energiaani uhkumiseen ja puhkumiseen, vaikka monesti noita mietinki, kuinka kauniisti John Lennon esittää asian Imagine:ssa.
Eikä tarinan kuvitteellinen päähenkilö ole paatunut varas, vaan saadakseen näkökulmia ajatteluun hän kokeilee asioita. Tutkimusten nimissä.
Raha liikkuu kuitenkin, niimpä. Sen virran vaan soisi, niinku sanoit, kääntyvän Herra "paikallinen pipoyrittäjä" Piposille.
:)
Onnellisuus on tasan sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi, lukekoot lehdessä, tv:ssä tai ihan missä vain, ihan mitä vain.
Onnellisuus, sisäistä rauhaa,elämän factojen hyväksymistä (omat, muiden, ympäristön puutteet), niiden kanssa elämistä,hyvistä hetkistä nauttiminen - tietoinen nauttiminen, ymmärtämistä että vastoinkäymisetkin ovat täysi osa elämää. Surullisenakin voit tietää olevasi onnellinen. Eikö näin?
"kun ympäristö ei aiheuta paineita minkään suhteen" = en salli ympäristön aiheuttaa paineita minkään suhteen!(oma toiminta, oma vastuu itsestä) Et edes mainitsemasi frendijengin.
Eikä sillä, varastiko henkilö vai ei, ole juurikaan merkitystä. Mielestäni tärkeämpi onkin tietää, miksi henkilö tekee jonkun toiminnon. Syy, ei niinkään seuraus!
:)
Post a Comment