Päivän kuva:

- Manu Larcenet

Uuden oppimisen esteenä pelko ja turhautuminen

.

Uusi harrastus alkaa kiinnostamaan ja kuvitellessaan sitä se sujuu kuin tanssi.

Mielikuvan innoittamana valmistautuu ensimmäiseen kertaan. Saattaa jopa tehdä tarvikehankintoja. Mutta kun käytäntö iskee kalalla naamaan... voi lannistua turhankin helposti.

Otetaan esimerkiksi öljyväreillä maalaaminen. Näin tv:stä alan ohjelman. Siinä David Dunlop niminen kaveri sai näyttämään sen niin helpolta. Muutamalla "rasselitupon" sutaisulla syntyi auringonlaskun sävyttämä merimaisema. Innostuin saman tien ja hommasin aloittelijan maalaustarvike-setin.

Vaan annahan kun sain puristettua värit paletille ja homman valmiiksi alkamaan.

Ensinnäkin niiden yhdistely halutun sävyn saamiseksi. Alkemiaa. Siveltimen käyttö. Alkemiaa. Alkemiaa oli myös ohentaminen ja oikeastaan kaikki muukin. Turhauduin. "Ei tästä niin helpolla tulekkaan niin hienoa, kuin olin ajatellut. Sama pistää Tschaikowsky soimaan ja heittää huumoriksi..."

Olisi varmaan pitänyt vain yrittää tosissaan. Tehdä sama seuraavana päivänä uudestaan ja sitä seuraavana. Kyllä se sieltä olisi alkanut onnistumaan. Mutta ei.

Monen uuden ja kiinnostavan asian oppiminen on kärsivällisyyden lisäksi kiinni myös siitä, että pelkää näyttää osaamattomuutensa. Mielummin antaa muiden - ja elää itsekin siinä uskossa, että minä saatan osata, koska toisin ei todisteta.

Kun jotain ei nähdä suoritettavan, ei tiedetä osataanko sitä - muttei myöskään sitä, että se osataan huonosti.

Ihailen ihmisiä, jotka rohkeasti ja muista välittämättä harjoittelevat julkisesti jotain, mitä eivät (vielä) osaa.

(kuva koostettu kahdesta kuvasta, tekijät tuntemattomia)

.

Päivän mietelause:

.

"Valaat ovat uineet maailman merissä

yli 50 miljoonaa vuotta.

...valaanpyyntialuksilla meni 50 vuotta

tuhota niiden määrä 90 prosentilla."

- Stephen Fry, BBC, Last chance to see

.

Poimittua:

"Varhaiskasvatusympäristö tulee rakentaa siten, että lapsella on mahdollisuus omakohtaiseen pyhyyden ja kauneuden kokemiseen [...]

Ympäristön merkitys on suuri, se joko tukee pyhän ja hiljaisuuden kokemusta tai tuhoaa vaikutelman. Jokaisessa lapsessa olevaa pyhää tilaa tulee kunnioittaa. Lapselle tulee tarjota sellaista, mitä hänen sisimpänsä tarvitsee. Lapsella on myötäsyntyisesti syvä ymmärtämisen kyky (intuitio):

”Täällä on niin kaunista, että minä otan kengät pois."

(teksti: Kirkkohallituksen P-ryhmä. kuva: Donald Zolan)

Linkki alkuperäiseen tekstiin : Lapsen uskonnollista pohdintaa (pdf)

.

Walt Whitman -

The History Of One Tough Motherfucker

.

"Se ilmestyi yöllä ovelle märkänä laihana

hakattuna ja pelokkaana

valkoinen kierosilmäinen hännätön kissa

päästin sen sisään ja syötin sitä ja se viipyi

oppi luottamaan minuun kunnes ystäväni ajoi

pihalla sen päälle

vein sen mitä otuksesta oli jäljellä lekuriin

joka sanoi: "ei hyvältä näytä... anna sille

näitä tabuja... sen selkäranka on murtunut, se

on jo aiemminkin murtunut ja jotenkuten luutunut,

jos se selviääkin se ei enää kävele, vilkaisehan

näitä röngtenkuvia, sitä on ammuttukin, kuulat

ovat koteloituneina lihassa... joku

on leikannut sen hännän..."

toin kissan takaisin, oli kuuma kesä, kuumin

vuosikymmeniin, asetin otuksen kylpyhuoneen

lattialle, annoin vettä ja pillereitä, se ei suostunut

syömään eikä juomaan, kostutin sormeni veteen

ja kostutin sen suuta ja jutustelin sille, en käynyt

missään, oleskelin kylpyhuoneessa ja puhuin

sille ja koskin sitä varvoasti ja se katsoi minua

hohtavan sinisillä kieroilla silmillään ja päivien

kuluttua se teki ensimmäisen liikkeensä

raahautui etujaloillaan eteenpäin

(takajalat eivät toimineet)

se pääsi roskakorin luo, kapusi sinne ja sieltä pois,

kuin trumpetin toitotus mahdollisen

voiton edellä olisi raikunut kylpyhuoneesta

kaupunkiin, samastuin kissaan - olin

ollut huonossa kunnossa, en niin huonossa

mutta tarpeeksi ymmärtääkseni...

eräänä aamuna se nousi jaloilleen, kaatui

maahan ja jäi katsomaan minua.

"sinä pystyt siihen", kannustin.

se jatkoi yrittämistä, nousi ja kaatui, otti

lopulta muutaman askeleen, se oli kuin

kännissä, takajalat eivät millään suostuneet

toimimaan ja se kaatui taas, lepäsi,

nousi uudestaan ylös.

arvaat loput: nyt kissa on elämänsä kunnossa,

kierosilmä, miltei hampaaton, mutta loisto

on palannut, eikä sen katse haalistunut

missään vaiheessa...

ja nyt kun minua haastatellaan

halutaan kuulla elämästä ja kirjallisuudesta,

humallun ja nostelen kierosilmäistä,

ammuttua, yliajettua, hännätöntä kissaa

ja sanon: "katsokaa, katsokaa tätä!"

ravistelen kissaa, pitelen sitä ylhäällä

savuisessa sekavassa yössä, kissa on rento

se tietää...

silloin haastattelut päättyvät

ja myöhemmin olen ylpeä nähdessäni

kuvat joissa poseeraan

kissan kanssa.

kissakin tietää että se on pelkkää paskaa

mutta jotenkin se silti lämmittää."

- Charles Bukowski

(suom. Seppo Lahtinen) (kuva: tuntematon)

.

horoskooppi

.

En oikein usko horoskooppeihin, mutta luettuani luonnekuvauksen ravusta, niin jumalauta; mielummin kyllä syön kotona pullaa, kuin bailaan yökerhoissa - mutta mistä tuo sen tiesi?

linkki luonnekuvauksiin

(kuva : aleks shcherbakov)
.

Jos haluat rakentaa laivan, älä rummuta ihmisiä kokoon puutavaraa keräämään äläkä jaa heille tehtäviä ja töitä, vaan opeta heidät mieluummin ikävöimään merelle.

Antoine de Saint-Exupéry

Päivän mietelause:

"Jos mies ei pääse minne haluaa - jos mies ei tee sitä, mitä mies haluaa, on vika miehessä, ei olosuhteissa."

- Jussi Kokkonen, Luolamiehen muodonmuutos

15 vuotta myöhemmin

.

Vuosia sitten näin, kuinka kissa pieksettiin hengiltä.

Ajoin pyörällä ohi kahden humalaisen. Heistä toinen - toisen oksentaessa - kutsui pahaa aavistamatonta eläintä luokseen. Hyvätahtoisuuteen luottava kissa tuli häntä pystyssä, silitystä odottaen miestä kohden. Lyhtypylväiden välin kerkesin polkea, kun alkoi kuulua mätke. Mätke syntyi takajaloista tarratun kissan kallon iskeytyessä asfalttiin, yhä uudelleen ja uudelleen. Raato potkaistiin ojaan. Pienet nyrkkini puristuivat tankoon ja suljin silmäni ja toivoin olevani voimakkaampi voidakseni tehdä jotain...

Nyt 15 vuotta myöhemmin avaan silmäni ja toivon, että muistaisin miesten kasvot, voidakseni kostaa.

.

(kuva: dead cat by tahra)

.

musiikkipoiminta:

Poimittua:

.

"Häpeä kuoli joskus 2000-luvun alussa. Sen tappoivat tosi-tv, laajakaista, kännykkäkamerat ja keltainen lehdistö. Tappotyö suoritettiin ilmoittamalla, että se joka ei häpeä, saa runsaasti näkyvyyttä ja ehkä rahaa.

Kun nyt sitten Big Brother -kisaaja kakkaa mahdollisesti housuihinsa tai ainakin oksentaa sänkyynsä kanssapelaajan lävistetty sukuelin kätösessään, hän voi olla varma saavansa näkyvyyttä sekä valtakunnan että maksukanavalla. Julkisuuden viimeistelevät iltapäivä- jajuorulehdet sekä Facebook ja Youtube."

katkelma Mikko-Pekka Heikkisen kolumnista, HS.

linkki koko juttuun : Häpeä on kuollut.

Lyhyempi taideteoria

.

"Istun työpöydän ääressä runkkaamassa

Kun luukusta mätkähtää

Nippu kädettömien tekemiä postikortteja."

- A. W. Yrjänä, Rota. Like 2000

.

Pyramidipalaveri

"Tuttavani on laajentamassa yritystoimintaansa Suomeen ja etsii yhteistyökumppaneita. Kiinnostuitko kuulemaan lisää? Nähdään huomenna Ravintola X:ssä."

Puhelun jälkeen olin siinä uskossa, että tapaaminen olisi soittajan, minun ja kolmannen osapuolen välinen, mutta saapuessani ravintolaan totuus alkoi paljastua.

Siirryimme pieneen kokoustilaan. Porukkaa oli paikalla nelisenkymmentä. Fläppitaulu seisoi kallellaan, eikä tarjolla ollut kahvia ja pullaa. Jo alkumetreillä tämän tilaisuuden uskottavuus oli siis kärsinyt. Mutta enää en kehdannut lähteä. Olin ansassa.

"Enemmän vapaa-aikaa, lisää rahaa ja iloa toisten auttamisesta", mm. näitä asioita olisi luvassa jos ja kun liityisimme projektiin. Projektiin, jonka nimeä ei koko esityksen aikana kerrottu ja jonka toimintapariaatteen valaisemistakin piti odottaa kolme varttia.

Pääpuhuja, humanistisen koulutuksen saanut nainen, osasi asiansa ja ampui kovilla. Aluksi tehtiin selväksi, kuinka surkeaa nykyinen työkulttuuri - eli tilanteemme - on. Käytettiin lukusarjaa 40-40-40. Teet töitä 40 tuntia viikossa, 40 vuoden ajan, ja eläkkeelle jäätyäsi tulot tipahtavat 40 prosenttia. "Niin, sitähän se on" , harmaa väki huokaili.

Sitten profeettamme teki taktisen vedon. Hän motivoi ja hihkui ; "Haluatteko parempaa?!"

Toiveikkaan nyökyttelyn myötä päästiin viimein siirtymään maailmaa mullistaneeseen (mutta salaiseen) bisnes-ideaan. Kaikilla huoneessa olijoilla oli mahdollisuus päästä mukaan ja saada kolminkertainen vapaus : ajan, paikan ja rahan suhteen.

"Koko elämäni voi muuttua paremmaksi! Riittää, kun houkuttelen muutamia satoja ihmisiä tilaamaan suuvesiä, saippuoita ja sukkia ulkomaalaisesta nettikaupasta. Miksen ole aikaisemmin tajunnut tätä?"

.

p.s. vinkkejä vakuuttavaan esitelmätilaisuuteen:

1. Huolehdi tarjoilusta : Vesikannuja (jääpalat ja hedelmäsiivut iso plus) kahvia, teetä ja pientä purtavaa.

2. Valaisu: Esitelmäpaikan valaisuun kannattaa kiinnittää huomiota. Kova valo suoraan katosta tekee esiintyjästä pelottavan.

3. Tilojen yleisilme : Viherkasvi suotava, häiriöiden minimointi.

4. Varaa riittävästi penkkejä, ettei tarvitse hakea lisää "kun ei odotettu näin paljoa porukkaa".

5. Panosta presentaatiomateriaaliin.

.

(kuva: tuntematon)

Poimittua:

.

"Muovikassissa kasa kirjeitä;

Pankilta, sähkölaitokselta, vakuutusyhtiöltä,

vuokranantajalta, perintätoimistolta.

Velalla maksettua velkaa, pikavippejä,

osamaksuja ja luottokorttilaskuja.

Äidin ilmeettömät kasvot, itkut itketty.

Kirjekasa painanut ryhdin kumaraan.

Otan lastisi työpöytäni laatikkoon

– hetken taakka minulla."

- sosiaalityöntekijä Riitta Pakarinen

Hieno runo. Lisää sosiaalialan ammattilaisille järjestetyn kirjoituskilpailun satoa

(kuva: tuntematon)

Päivän kuva: Rain

- Ine Spee

Jokainen on yksin ollessaan vilpitön...

"Kun tulee toinen, alkaa teeskentely. Me väistämme ja torjumme luoksemme tulevan lähimmäisemme kohteliaisuuksilla, juttelulla, huveilla ja liikeasioilla. Salaamme häneltä ajatuksemme satoihin poimuihin.

Olen tuntenut miehen, joka eräänlaisen uskonnollisen kiihkon vallassa riisui verhonsa, jätti sikseen kaikki kohteliaisuudet ja kuluneet lauseparret ja puhui jokaisen tapaamansa henkilön omalletunnolle hyvin viisaasti ja kauniisti. Hän kohtasi aluksi vastustusta, ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän on oli hullu.

Mutta hän jatkoi - eikä voinutkaan olla jatkamatta - samaan tapaan joitakin aikoja ja saavutti siten sen edun, että pääsi oikeaan suhteeseen kaikkien tuttaviensa kanssa. Kukaan ei aikonutkaan valehdella hänelle tai torjua häntä jaarittelemalla markkinoista tai lukusaleista.

Jokaisen oli pakko suhtutua häneen täysin vilpittömästi, ja hän ilmaisi puhekumppanilleen selvästi kaiken luonnonrakkautensa, runollisuutensa ja totuuden symbolinsa.

Mutta useimmille meistä seuramme ei näytä kasvojaan ja silmiään, vaan ainoastaan kylkensä ja selkänsä.

Jos tahtoo olla oikeissa suhteissa ihmiseen valheellisena aikanamme, kannattaa antautua hulluuden puuskan valtaan, eikö totta?"

- Ralph Waldo Emerson, Esseitä, Wsoy 1958 (suomentanut J.A. Hollo)

.

On koittanut yö.

Lakastuneet lehdet,

joita tuuli pudottaa

ja puhaltaa pitkin katuja

ovat ainoat vastaantulijat.

Lähimmät ystävät

yhtä kaukana,

kuin ajatukset.

Elämää rakennetaan

aina vain tulemalla ja

menemällä johonkin.

Päivän mietelause:

.

"Our bodies communicate to us clearly and specifically, if we are willing to listen to them."

- Shakti Gawain

.

Päivän kuva:

- Kazu Kibuishi

Puhelu yltäkylläisyyden keskeltä

Ystäväni soitti ja kertoi tienanneen parin tonnin projektin - ihan vaan lisätienestinä jo neljän tonnin kuukausittaiseen nettoonsa.

Itse olin juuri päässyt työvoimakoulutuksesta ja polkemassa kotiin. Iloisena siitä, kun tunti loppui odotettua aiemmin ja aurinko paistoi. Mutta puhelun jälkeen kateus nosti päätään. "Ovat ostaneet tätä ja kohta matkustavat tuonne", ja muu sen kaltainen mutina alkoi.

Polkaisin 28-tuumaisen takarenkaan lukkojarrutukseen Pikku Huopalahtea ympäröivällä soratiellä. Penkillä kaivoin Paperblanksin muistikirjan repusta. Onneksi olin ostanut sen varastoon vielä töissä käydessäni, nimittäin kun tulot juuri nettoavat pakolliset menot, ei tällaisiin "ei välttämättömyyksiin" ole varaa.

Jauhaessani jälkiuunipalaa ja maapähkinöitä, mietin ;

"Kovin oli pienet kaverin ongelmat, kun vaikeinta kuulosti olevan päättää mihin ravintolaan sitä menisi syömään..."

Se on jännä tuo raha ja elintaso. Vaikka omat prioriteetit mielellään mieltää painottuvan henkiseen, niin tämänkaltaiset, toisen vauraudesta nousevat kateudenpuuskat viestii, että tehtävää piisaa.

(kuva: Chris Brady)

.

Koiran ulkoiluttamisesta

Koiran ulkoiluttamista... vai sen hallittua käyttämistä tarpeillaan?

Siitä on monta vuotta, kun edellisen kerran ulkoilutin naruun kiinnitettyä koiraa. Ensimmäiset kilometrit ajattelin antaa koiran valita reitin. Odotin kärsivällisesti, kun piti nuuskia merkatuja tolppia. Odotin ja seurasin perässä, kun nurmikolta löytyi papanoita ja sen piti selvittää minne jänis oli mennyt.

Jossain vaiheessa kärsivällisyys alkoi loppua. Ensin ärtymys suuntautui koiraan. "Onko pakko vetää koko ajan? Pitääkö se kuono tunkea jokaiseen kusipusikkoon? Tottelisit..." , niin minä mutisin.

Mutta sitten suutuin itselleni. Kun kiristin hihnaa ja komensin ja kiskaisin koiraa, tuli mieleen, että mikä se minä oikeastaan olen sitä käskemään? Koiran naamastakin näki, että sitä tympi, kun ei saanut käyttäytyä lajilleen tyypillisesti. Mutta vapaaksikaan en uskaltanut päästää.

Lenkin loppuvaiheilla sitä onneksi alkoi väsyttämään ja se löntysteli nätisti vierellä. Päästiin kunnialla kotiin. Vaan irroittaessani sitä hihnasta, tuumasin, että kaupunkiasuntoon en koiraa - sen itsensäkään vuoksi - taida ottaa. Vähän sama, kuin itse joutuisi asumaan armeijaan.

(kuva: tuntematon)

Poimittua:

.

"Kaikkialla oleva velvoite ”olla jotain” ylläpitää sitä tautista tilaa joka tekee tästä yhteiskunnasta välttämättömän. Velvoite olla vahva tuottaa heikkouden, jolle se perustaa itsensä. Siihen pisteeseen saakka että jokainen asia saa terapeuttisen ulottuvuuden, jopa työnteko ja rakastaminen. Kaiken aikaa kysymme ”miten menee?” - kuin yhteiskunta täynnä toisiltaan kuumetta mittaavia potilaita."

Näkymätön komitea: Tuleva kapina. Väsärikirjat 2010.

Kirja luettavissa myös verkossa.

.

Kaksoset kesällä - ja nyt

.

.

Kaupungin tähdenlento näkyy juuri ennen päivänkehrän nousua. Kun horisontin takaa säteet valaisevat suihkukoneen jättämän vanan. Kun työssäkäyvätkin vasta heräilevät ja on hiljaista... Hetken tuntuu, että hetki on pysähtynyt.

.