Kahdeksan miestä istuu rivissä penkeillä KarhuKuusamon katselukopissa. Tänne korpisuon laitaan johti kinttupolku syrjäiseltä soramontulta. Meitä ohjastettiin olemaan hiljaa jo pysäköintipaikalla ja painotettu nimenomaan ovien hiljaista sulkemista. Ajatuksissani paiskasin sen kiinni, jolloin kaikki katsoivat minua paheksuen. Niin alkoi elämyksellinen iltamme, jonka tarkoituksena on nähdä metsän kuningas - kahlitsemattomana - luonnollisessa miljöössään.
Koppiin saavuttua purimme tavarat ja asetuimme paikoillemme. "Kun karhuja alkaa ilmestyä, äänet on minimoitava", ilmoitti oppaamme. Kameroiden ja kiikareiden ollessa kierteillään ja kohdistettu koivuryppäälle, jossa ruhot olivat, laskeutui hiljaisuus. Kämmenet alkoivat hikoamaan.
"Havaitsin liikettä metsässä, tuon kelon oikealla puolella", huudahti yksi miehistä kuiskaten. Kaikki valpastuivat ja sykkeet nousivat. Vain 20 minuuttia odotettuamme opas sanoi ; "Meillä kävi tuuri. Joskus joudutaan odottamaan useita tunteja, mutta tänään olosuhteet olivat suotuisat". Tuuli oli käynyt lujaa pohjoisesta, vieden hajumme pois päin karhuista, tullessamme kopille.
Ensimmäinen mesikämmen ilmestyi suon laitaan ja se tutkasi maastoa tarkoilla aisteillaan. Metsän kuningas. Se oli vaikuttavin näky pitkään aikaan. Kopin ikkunat huurtuivat. Hengitys tiheni kun karhu asteli eteenpäin ja kameran sulkimet lauloivat sen iskiessä hampaansa lihaisaan ruhoon. Pian se katosi takaisin metsään - sika hampaissaan.
Puoleen yöhön mennessä karhuja oli käynyt kolme eri yksilöä, useaan otteeseen. Lisäksi merikotkia ja korppejakin olimme nähneet. Tyytyväisyys oli taattu. Nyt kärsivällisyys alkoi olla lopussa. Usean tunnin istumisen jälkeen, perseet puuduksissa, tukalan kosteassa ilmassa pakkasimme tavarat ja lähdimme takaisin autoille. Kävelyn aikana kuulimme murinaa takana. Oliko se joku ryhmästämme, vai...
P.s.
Pitkä, ryhmän keskeinen hiljaisuus sai minut miettimään puhelakkoon ryhtymistä. Suurin osa sanoistamme kun ei sisällä sanomaa, niin miksi niitä sanomaan.
ROARMUR!
No comments:
Post a Comment