Ihmissuhteet ovat omituisia. Kaksi sitoutuu toisiinsa niin, että jossain vaiheessa jo pienillä asiolle tulee voima vaikuttaa ja loukata toista.
"Rakas, ollaanhan me aina yhdessä?" , "Tottakai kulta. Suukotellaan aamuisin, kävellään käsi kädessä kylillä ja rakastellaan auringonlaskun aikaan".
Jos miettii asioita, joita sydämenvalitut toisilleen sanovat, löytyy niistä paljo kaunisteltuja totuuksia. Ei jumalauta. Vaikka kuinka ihanalta ajatus ikuisesta rakkaudesta kuulostaakin, ei kukaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Joskus erottuani ajattelin, etten koskaan enää löytäisi ketään ja alakuloisuus oli tullut jäädäkseen. Muutaman viikon murjotin, mutta kuitenkin nousin ja taas mentiin. Uudelle ihastukselle sanoin ; "En vois koskaan tykätä kenestäkään niin paljon ku susta nyt tykkään" ja todella ajattelin niin, kunnes tuli "bänks" ja alkoi murjotus...
Mietin ihmistä usein eläimenä ja olen yrittänyt soveltaa ajatusta nykyisiin "parisuhde-sääntöihin". Ristiriitoja löytyy, voin kertoa.
Eläinlaumoissahan esim. kissopetojen parissa eletään possella jossain. Päivät nukutaan, leikitään, syödään ja naidaan. Läheisyyttä kaivatessa lähestytään toista, pusketaan päitä vastakkain ja kiehnätään. Joku saattaa iskeä kynsillä ja näyttää hampaitaan, silloin on siirryttävä seuraavan luo, kunnes saa tyydytyksen tarpeilleen - oli ne sitten mitä tahansa.
Mutta ihmiseläin kaikessa viisaudessaan on kuitenkin keksinyt ns. eettisiä koodeja, jotka estävät meitä kuuntelemasta ja seuraamasta luontaisia viettejämme. Se pätee varsinkin ihmissuhteissa, mutta yhtälailla muillakin elämän aloilla.
Eihän se voi olla oikein, että tekemällä jotain - mikä itsestä tuntuu hyvälle - loukkaakin toisen ihmisen tunteita. Eihän?
Etten täysin tunteettomalta kuulostaisi, sekä tuodakseni esiin aiemmin mainitun ristiriidan, täytyy myöntää, että ajatus "siitä oikeasta" kuulosta kuitekin tavoittelun arvoiselta. Rakkauden aiheuttamat tunteet ovat ainutlaatuisia. Olen ikävöinyt ja tuntenut sanoinkuvaamatonta iloa ihmisen nähdessäni. Silmäni on kostunut kyyneliin - yön hiljaisessa syleilyssä, jossa katseet riitti kertomaan välillämme olleista vahvoista tunteista...
No, se niistä "hyvistä hetkistä", joita vaaleanpunaisten lasien lähdettyä on noin 25 prosenttia yhdessä vietetystä ajasta. Kiitos.
Rakkaudella sinun,
Jaakko
No comments:
Post a Comment