Pyöräreissu

Päivän mietelause:

Aitoa puhdasta ja vapaata inhimillistä myötätuntoa voi olla vain siellä, 
missä sen vastaanottajalla ei ole minkäänlaista valtaa.


Ihmiskunnan todellinen perusluonteinen moraalinen testi koostuu asenteista niitä kohtaan,
jotka ovat ihmiskunnan armoilla: eläimiä kohtaan. 


Ja tässä suhteessa ihmiskunta on kärsinyt todellisesn romahduksen, 
niin perustavanlaatuisen romahduksen,
että kaikki muu seuraa siitä. 


- Milan Kundera

Poimittua:

Ryhmämatkan hiljaisuuteen ostaneet
karkoittaa pakkanen
mutta mitä tehdä
kesälomazeniläisille
joiden pulputus voittaa joen.


- Pekka Kejonen : Pohjoinen on kunniallinen juttu

Pressure - Be Free

"my people be free cause the world is yours
and take control of your life of course
cant be held down by no evil force
to the most high bless no wizard can curse
knowledge is the key then the world is yours
and take control of yourself of course
cant be held down by no evil force
to the most high bless no man curl"

videopoiminta: Emmauksen Tiellä

Hyvää mieltä kylätieltä. Pätkä on Markku Pölösen elokuvasta Emmauksen tiellä (2001) ja kyseessä Mankka-Arvin loistava tulkinta kappaleesta Danny - Rebecca.

"Hasta manana, Rebecca
on aika mennä, mun mennä,
mun täytyy mennä, Rebecca
mua ethän unhoita tultua yön..."

Kirja-arvostelu: Marko Kulmala - Kasvu

Jari Sarasvuon kommentti on osuva; "Mitä ihmettä tämä kama oikein on? Aforismeja? Marko Kulmalan pohdiskelut panevat ihmettelemään. Se ei ole ihan hyödytöntä."

Kirjan teksti on ladottu hengittäväksi. Lauseet lyhyitä. Se ei helpota lukemisen ymmärtämisestä. Ehkä se on tarkoitus. Saada lukija äimistymään. Paikoin ärtymään, kun odottaa jatkoa jota ei tule. Kasvuun johdattelevat "tarinat" ovat korkeintaan kahden sivun pituisia. Pokkarikokoinen kirja sisältää niitä reilu parisataa. Kannesta kanteen sen lukee (kirjoittajan mukaan) kolmessa tunnissa.

Marko Kulmala vaikuttaa bisnes-mieheltä ja kirjan pääkohderyhmä luovuuteen pyrkivät yritysjohtajat. Tämä alkumetreillä syntyvä mielikuva vahvistuu puoliväliin tultaessa, kun sanat johtajuus, strategia ja suunnitelmat alkavat toistumaan. Lisäksi Kulmala kirjoittaa mm. seuraavaan tapaan :

"Jos ei ole vielä tullut käyneeksi Afrikassa, olisi syytä olla menossa jo..."


"Jos ei ole koskaan hankkinut autoa - - ei voi ymmärtää elämästä paljonkaan."

Mitä tämä tarjoaa tavalliselle ihmiselle? Sellaiselle, jolla ei ole varaa ostaa autoa, matkata Afrikkaan tai yritystä jota kasvattaa päästämällä luovuutta valloilleen?

Kun kuulin kirjasta ensimmäisen kerran Kirkko&Kaupunki-lehdestä, luulin että paljonkin (henkistä tavaraa). Mutta sivulle 221 tultaessa käteen on jäänyt muutama lauseellinen pohdittavaa - joka toisaalta voi olla paljon.

"Tarinamme on kaikki mitä meillä on. Siksi on hieman tärkeää miettiä oman tarinan ideaa ja tarinaa tarinan takana - - Puhun niistä merkityksistä joita itse synnytämme ja aiheista, joita tarjoilemme muiden tarinoihin..."


"Grönlannissa viikingit kuolivat nälkään kun eivät tajunneet syödä kalaa. Kalan syöminen oli sääntöjen vastaista..."


"Hyötyä ei ole. Olen pahoillani. On vain lyhytaikaisia elämyksiä, suuristakin voitoista..."

Loppupuolelle sisältö käy kappaleen ajaksi hyvin mielenkiintoiseksi. Kulmala maalailee tulevaisuutta 20-40 vuoden päähän. Maailmaan on tullut rauhan aalto, Facebook perustaa Facebankin jolla on globaalisti 1000 työntekijää, muttei yhtään konttoria. Sosiaalinen media kasvaa työpaikaksi ja Suomi nousee yhdeksi vauraimmista valtioista vesivarantojensa ansiosta.

Jörn Donner on sanonut kirjasta ; "Lukemalla tämän ei ehkä tule rikkaaksi, onnelliseksi voi tulla."

Kirsi Piha : "Inspiroi ryhtymään sanoista tekoihin..."

Matti Apunen : "Kulmalan kasvu on ajatusten risteys. Se sai minut kääntymään."

Minä : "Ytimekäs, mutta kotikäyttöön yliarvosteltu. Kirjakaupassa selaamisen arvoinen, sekava teos."


Marko Kulmala: Kasvu - pieni kirja tavallisesta (Teos 2011)

On helpompi

On helpompi unohtaa
ja antaa anteeksi.

On helpompi hankkia
yhteinen asunto,
auto, lemmikki
ja sisustus.

On helpompi kihlautua,
tehdä lapsi
ja mennä naimisiin.

On helpompi antaa
epävarmuudelle
ja pelolle periksi

...kuin on erota
ja elää yksin

Päivän kuva:

- Arthur Rackham

Maine ja rikkaus

Monet ihmiset voivat torjua rikkauden houkutuksen, mutta maineen suhteen on hankalampaa. Eräs kiinalainen munkki keskusteli oppilaansa kanssa näistä kahdesta aiheesta ja sanoi:

- On helpompaa vapautua rahan- kuin maineenhimosta. Myös syrjään vetäytyneet munkit haluavat olla erikoisia ja tunnettuja. He haluavat luennoida suurelle yleisölle eivätkä tyydy puhumaan pienessä luostarissa vain yhdelle oppilaalle niin kuin sinä ja minä nyt.

Oppilas vastasi

- Aivan niin mestarini. Sinä olet ainoa mies maailmassa, joka olet voittanut maineenhimon!

Ja mestari hymyili itsekseen."


- Lin Jutang, The importance of living (1937)

Missä minä olen?

Ikiaikaiset tuulet

ja miljoonia vuosia vanha

kivenjärkäle selkäni takana.

Edessä 90- luvun voimalinjat

ja etelään kaartava

Finnairin lomalento

- missä minä olen?

kuva: Turo Jantunen

Päivän kuva:

lauantai-ilta pari vuotta sitten,
Nuottatien keltainen keittiö.

Sään seurantaa

Olen ollut innokas
sääntarkkailija siitä asti,
kun toissa viikolla
kurkotin ikkunasta
tunnustellakseni pakkasta
ja näin naapurintalon
makuuhuoneessa
juuri suihkusta tulleet tissit.



kuva: Seth Alverson

Lumesta ja jäästä

Aluksi ajattelin jäällä kävellessä, että onpa tyhjää - ei mitään mitään kuvattavaa. Otin kuitenkin kameran ja etsin lumesta muotoja ja varjoja. Pieneltä saarelta löytyi kasvillisuuttakin. Kolmannen kuvan (17mm,f/11,s/1/800,ISO 200) taustalla Salmisaaren voimalaitos.

Suhteen koetinkivi

Olette seurustelleet siis pari kuukautta
ja sielunkumppanuus tuntuu taatulta?

Kuinka ihanaa.

Mutta muuttakaapa taloon,
jonka putkisto on siinä kunnossa,
että joka kerta
vetäessänne vessan,
kakka jää kellumaan
pöntön veteen.

Katsotaan sitten krapula-aamuna,
kuinka vapaita ja estottomia
todella suhteessanne olette.


kuva: Pamela Perry

hki-panoraama

Savuinen, sumuinen, mutta silti jotenkin kaunis kaupunki...

Personal development

Mitä vähemmän
lukee itsensä kehittämisestä,
sitä vähemmän on tarve
kehittää itseään

- ja sitä enemmän
kehittyy itsekseen.

Poimittua: Ah, kotia kohti kuljen!

Ah, kotia kohti kuljen! Miksi en kääntyisi kotiin, kun näen, että peltoni ja puutarhani täyttävät rikkaruohot? Itse olen tehnyt sieluni ruumiini orjaksi: miksi katua turhaan ja surra yksin?

Älä sure mennyttä, vaan aloita matkasi eteenpäin. Vain lyhyen matkan kuljin väärää tietä ja tänään tiedän tehneeni oikein, vaikka eilinen päivä oli kokonaan erehdys.

Kevyesti kulkee vene aalloilla, ja hiljaa lepattavat takkini liepeet. Kysyn tietä ohikulkijalta ja suren aamusumua.

Sillä kun näen vanhat kattoni, ilo keventää askeleeni. Palvelijani odottavat sanoakseen minut tervetulleeksi, ja ovella odottavat lapset kumartaen tervehdykseksi.

Umpeen peittyneet ovat kenties puutarhani polut, mutta krysanteemi ja mänty ovat vielä siellä! Minä talutan nuorinta poikaani kädestä, pöydällä on ruukku täynnä viiniä.

Kannu ja pikari kädessäni kaadan itselleni maljan, onnellisena näen pihalla kaareutuvan oksan. Nojaan eteläiseen ikkunaan tuntien ääretöntä tyydytystä ja huomaan, että pieni kotini on kyllin herttainen katseltavaksi.

Puutarha tulee tutummaksi ja kiehtovammaksi, kun kävelen siinä joka päivä. Mitä siitä, jos kukaan ei koputa aina suljetulle ovelle! Keppi kädessä minä kävelen rauhassa ja joskus katson siniseen korkeuteen.

Siellä tulevat huolettomat pilvet vuorikodistaan, eikä niillä ole tarkoitusta eikä tehtävää. Ja päivän lennosta väsyneet linnut pyrkivät kotiin. Tummina putoavat silloin varjot, ja valmiina palaamaan kotiin minä hyväilen vielä yksinäisiä mäntyjä ja jatkan vaellusta.

Ah, kotia kohti kuljen! Anna minun tämän jälkeen oppia elämään yksin! Maailmaa ja minua ei ole tehty toisillemme, ja miksi kulkea ympäri kuin se, joka etsii, mitä ei voi löytää?

Tyytyväisenä minä puhun kaltaisteni kanssa, ja soitto ja kirjat lyhentävät aikaani. Maanmiehet tulevat ja kertovat, että kevät on tullut, ja silloin on paljon työtä läntisellä pellolla.

Muutamat tilaavat katettuja vaunuja, muutamat soutavat pienissä veneissä. Joskus löydämme hiljaisen tuntemattoman lammen, ja joskus kiipeämme yli jyrkän, louhisen vuoren.

Siellä kasvavat onnelliset puut ihmeen vihreinä ja lähteet pulppuavat porisevin äänin. Minä ihmettelen, kuinka kaikki kasvaa ja kukoistaa aikansa mukaan, ja tiedän, että siten myös minun elämäni kulkee kiertonsa.

Jo riittää! Kuinka kauan tämä kuoleva muoto on vielä minun? Miksi en anna elämän tulla niin kuin se tulee, ja miksi touhuta ja hääriä kuin eksynyt kulkija?

Raha ja voima eivät ole minun haluni, ja jumalien asunto on saavuttamaton! Minä tahdon lähteä pois kirkkaana aamuna tai ehkä pystytän keppini maahan ja alan kitkeä rikkaruohoja ja muokata peltoa.

Tai tahdon tehdä runon kirkkaan virran reunalla tai ehkä kiivetä Tungkaolle ja huutaa pitkään vuoren huipulta. Näin tahdon elää ja kuolla tyytyväisenä eikä sydämeni pyydä mitään, vaan iloisesti tyytyy taivaan tahtoon.


- T'ao Tsh'ien (372-472)
(eng. Lin Jutang, suom. Sakari Saarikivi)
kuva: tuntematon

Päivän kuva: Burano street

- BellaRossini

Poimittua : Huomautuksia Facebookista

"Statuspäivitykset tuovat mieleen sen, mitä Dostojevski kirjoitti ranskalaisten porvarisperheiden huviretkistä luontoon. Ranskalainen ei halua vain "palata luontoon" kieriskelemällä ruohikossa; hän haluaa tuntea, että toiset katsovat häntä kieriskelemässä ruohikossa. - -


Lasten tekeminen on sisällöntuotantoa, syntymä välttämätön välivaihe matkalla kohti Facebookin valokuvakansiota. - -


Status tulee päivittää välittömästi lapsiveden tultua. Mikäli lapsivesi on vihreää tai muulla tavoin poikkeavaa, voidaan päivitys tehdä puhelimitse matkalla sairaalaan."


teksti: Antti Arnkil (linkki alkuperäiseen tekstiin)
kuva: tuntematon

Meilahdenselällä

Pilkkimies yllättyy.
Ei vavan kärjen äkillistä taipumista
vaan huomatessaan 30 metrin päässä
jääkannen reunalla
luokallisen lukiolaisia tyttöjä uimapuvuissaan.
"Avantouinti saa sitten veren kiertämään",
hän hörähtelee härskisti
ja on erottavinaan isoimpia nännejä.
Hetken päästä kuitenkin havahtuu ;
"Ainiin, tämä vapa",
vaan on jo liian myöhäistä,
kala päässyt karkuun.

.
Täytyisi päästä eroon lattialle kuseskelusta.

"Lemmikkikanin kastraatio maksaa 80 euroa", kertoo vaimo.
Minä selaan samaa hinnastoa ja sanon
"Eutanasia näyttäisi olevan puolet halvempi."

Seuraa viiltävä katse ja ruokapöytään laskeutuu hiljaisuus.

.

Mummo ja rimpuilevat koiranpennut

Kuvan negatiivi löytyi mummolan pirtin vanhasta piirongista.

Sen on ottanut ilmeisesti pappa-vainaa. Taas täytyy todeta laskevan auringon hieno valo. Vaatetuksesta lähtien tunnelma on luonnonläheinen ja miellyttävä. Pari villasukkaparia jalkineena ja housut housuina. Pennut on varmaan pemunneet keskenään, kun ne sulkimen käytyä laskettiin takaisin maahan. Mistähän taustalla näkyvän navetan seinään nojaavalla pyörällä on poljettu? Pihan tekstuuri on myös mukava, olisiko entistä kangasmetsän pohjaa?

Kaverin työpaikalla, Tunnin kuvassa Rovaniemellä, pääsi skannaamaan näitä. Tuli yllätyksenä se laatu, joka 20-30 vuotta vanhoista negatiiveistä irtosi. Ei se kaikki tekniikka sittenkään ole pahasta.
.