Päivän mietelause :

" My future project is to live my next minute "

- Paolo Coelho

.

Onnellisuus - Oscar-pysti vai hyvää ruokaa?

Onnellisuus on nykyään kaupallinen käsite. Media uskottelee, että onnellisuus saavutetaan palkintona "oikeista" teoista, niinkuin tutkintotodistus hyväksytysti suoritetusta koulusta.

Kuten elokuva, elämämmekin koostuu lukuisista aikajanalle asetetuista kohtauksista. Jotkut niistä ovat vaisuja, mutta toiset taas todella vaikuttavia. Jälkimmäiset tunnistaa siitä, ettei sen aikana ainakaan ajattele kuinka hyvin hiukset ovat tai minkä merkkiset vaatteet on päällä.

On harmillista, että nykyään kaikki yrittävät saada elokuviinsa samantyylisiä elementtejä. Elementtejä, joiden suosikkisarjat ja lehdet väittävät olevan välttämättömiä. Tuntuu, että elämä-elokuvan lavasteet ; hienot autot, vaatteet, ulkonäkö, hyvät jutut, kavereiden paljous ja matkailukokemukset, ovat avaimia Oscar - ehdokkuuteen.

Aidon onnentunteen voi kokea (myös) yksinkertaisista asioista. Tapahtuman, näköalan, musiikin, ihmisen, elokuvan, kirjan, loppuverryttelyn, tietokonepelin, auton konehuoneen tai oikeastaan minkä vaan laukaisema voimakas tunne, jonka aikana kaikki muu katoaa mielestä - koko maailma on siinä vieressä.

On siis aika selvää, ettei mitään "for everlasting" onnea ole olemassa. Onni on pieniä hetkiä. Kuten uunista vedetty, höyryävä ja hyvin onnistunut makaroonilaatikko. Elämää yleensä voi verrata päivällisiin ; "Joskus ruokana on *(pahinta mitä voit kuvitella)*, mutta joskus taas se on niin hyvää, että sitä haluaa syödä ja syödä lisää, vaikka nälkä olisikin loppunut kolme lautasellista sitten.

Ja eiku syömään. Bon Appétit.

Päivän kuva : Canterbury Castle

Canterbury's motte-and-bailey castle of the mid eleventh century

(kuva : http://www.canterburytrust.co.uk/ )

Päivän mietelause :

"Miten voit elää hetkessä, jos ohjaat huomista?"

- hesus
.

Ihmiskäsitys

Yliopistoa käyvä ystäväni kysyi minulta yllättäen, "Millainen sinusta on hyvä ihminen?". Ihmeltyäni sitä hän kertoi saaneensa tehtävämonisteen liittyen ihmiskäsitykseen. Pyysin saada kirjoittaa nuo kysymykset ylös. Ja nyt, varsinkin kun tästä "hyvä ihminen" - kohdasta tuli ajankohtainen tuon kuvitteellisen pipovarkaus-tarinan takia , päätin vastata niihin käyttäen mindflow-metodia.

Mikä tekee ihmisestä ihmisen? Mikä erottaa ihmisen eläimestä?

Ihmisestä tekee ihmisen ne käsitteet ja sanat, joita sitä on keksitty kuvaamaan. Ihminen on eläin eläinten joukossa. Ja jokaisella on omat erikoisominaisuutensa. Linnut osaavat lentää, ihmiset puolestaan ajatella... ja käyttää käsiään kohtalaisen taitavasti.

Mikä on ihmisen tärkein ominaisuus?

No varmaan kehittynyt ajattelukyky, josta taas toisaalta on muodostunut ihmiskunnan suurimmista taakoista.

Mihin ihmisen toiminta perustuu? Onko ihminen perusluonteeltaan hyvä vai paha?

Ensimmäisinä elinvuosina ihmisen toiminta perustuu estottomiin reaktioihin ja uteliaisuuteen. Iän ja "oppimisen" alettua se muuttuu iskostuneisiin käsitteisiin ja arvoihin. Perusluonteeltaan ihminen on hyvä. Perusluonne tulee esille kun viettää aikaa itsensä kanssa, ja harva silloin mitään piruutta tekee.

Mikä on ajattelun ja toiminnan välinen suhde?

En tiedä ymmärsinkö kysymyksen oikein, mutta mielestäni ajattelun ja toiminnan välisestä suhteesta hyvä esimerkki on ensiaskeleitaan ottava seurustelusuhde. Omat ajatukset synnyttävät joskus johtopäätöksiä, joiden vuoksi jokin asia voi jäädä tekemättä tai sanomatta.

Miten perimä vaikuttaa ihmiseen?

Jos tällä tarkoitetaan geneettisiä hommia, niin kyllähän se varmaan vaikuttaa, ainakin ulkonäköön, periytyviin sairauksiin, mutta entä luonteeseen... En usko, että vastasyntyneenä toiseen kotiin annettu lapsi käyttäytyisi biologisten vanhempien tavoin, vaan tietenkin sen missä hän on kasvanut.

Miten ympäristö vaikuttaa ihmiseen?

Se riippuu yksilön omasta mielenlujuudesta. Esimerkiksi pahamaineisissa lähiöissä asuva nuori voi joutua melkoiseen kamppailuun itsensä kanssa, jos kaverijengin silmissä arvostusta saa olemalla mukana jengissä ja sen touhuissa. Taasen jossain Bel Airin - alueella, jossa arvostetaan hienostunutta käytöstä ja muuta sellasta, voi olla vaikea olla oma itsensä... Pelko olla erinlainen voi muokata ihmisen käytöstä, muttei syvintä olemusta...? Päätös toimia oman mielen mukaan vaatii hieman rohkeutta.

Muuttuuko lapsi / ihminen olennaisesti kasvaessaan?

Tottakai. Jokainen kokemus kasvattaa.

Millainen on hyvä ihminen?

Hyvä ihminen on sellainen, joka ei fyysisesti tai henkisesti vahingoita itseään, kanssaihmisiä tai eläimiä - ellei se ole välttämätöntä. Poikkeustapauksia tietenkin on, joihin pitäisi paneutua ihan omana postauksenaan, mutta esimerkiksi ei väkivalta välttämättä tee ihmisestä pahaa jos hän puolustaa perhettään (laumaansa). Eikä kirkossa käynti ja Ave Mariat tee ihmisestä hyvää, jos hän työkseen puukottaa kiinni sidottuja kaneja elintarvikehappo-pipetillä silmiin. Henkisestä väkivallasta en keksi esimerkkiä, koska se tuntuu olevan ainoastaan ihmisten juttu - kuinka moni eläimistä juoruaa tai haukkuu lajitovereitaan? Hyvä ihminen on... aika laaja käsite.
Kun miettii mitä jos syö jauhelihaa, siinä laatikossa oleva köntti on kärsinyt melkoisesti ennen teurastusta. Jos ajattelee tupankanpolttoa. Se vahingoittaa itseä, mutta jos sitä tekee lootuksessa täydellisessä nirvanassa olisiko silloin paha? Jos miettii urheilulajeja, joissa toiseen/itseen sattuu... Suhteellisia hommia.
.

Päivän mietelause :

“Tänään kaiken tarvittavan saa kyllä rahalla, mutta saadakseen sitä joudumme antamaan vaihdossa vapauttamme.”

- hesus

Varkaus kansainvälisessä kauppaketjussa

“Varkaus on laiton toisen omaisuuden anastus”, määritelee Wikipedia. Rikostutkinta-uhan vuoksi sovitaan, että seuraava tarina on kuvitteellinen.

Aamulla kiireen kanssa liikenteeseen lähtenyt, unenpöpperöinen mies, unohti hattunsa sisälle. Oli talvi ja se alkoi tuntumaan korvalehdissä. Tehtyään palveluksen kaverilleen mies päätti pistäytyä vielä kaupassa.

Hän valitsi valtakunnallisen ketjun myymälän ja käveli viluisena sisään. Matkalla ruokaosastolle mies huomasi lämpimän näköisiä pipoja ja hänen mieleensä nousi tulkinnanvarainen ajatus. Toiset kutsuvat sitä suureksi vääryydeksi, toiset taas Maslowin tarvehierarkien toisen portaan, yhden osa-alueen tyydyttämiseksi.

Nykyään ei koeta kovinkaan alkukantaisia tunteita, ainakaan kovin alkukantaisissa yhteyksissä. Pälyillessään ympärilleen mies mietti, kuinka hänen esi-isilleen jopa ruoan ja suojamateriaalin hankkiminen oli ollut aina epävarma ja jännittävä seikkailu. Mies jatkoi kävelyään jättimäisessä tavaravarastossa. Häntä jännitti. Näin 2000-luvulla sitä ei aiheuttanut saaliin jäljittäminen kivikärkisen keihään kantomatkan päähän, vaan ajatus ; “Näkiköhän vartija turvakameroistaan, kun kiskaisin hintalapun piposta ja vedin sen päähäni?”

Jännitys seurasi aina kassalle asti, jossa mies maksoi mukaan tarttuneet hedelmät. Kaikki tietää, ettei toisen, yksityisen ihmisen oikeaa omaa saa ottaa, mutta tämä on kokonaan toinen tapaus. Kun supermarketit ja sinne tuotteita tuottavat tehtaat riistävät päivittäin ihmisiltä (köyhiltä, käsityöläisiltä...) ja luonnolta jotain, mitä ei mitkään vakuutukset voi korvata, se on ihan vitun sama jos niistä vähän varastellaan, ainakin minusta...

.

Päivän kuva : Scene from the movie 300

Yrittäjän vapaudesta ja vastuusta

Yrittäjyydessä on hyvät ja huonot puolensa. Ensinnäkin yrittäjän työaika on 24 tuntia vuorokaudessa, mutta taas toisaalta, hän on oman itsensä ja aikataulujensa herra.

Viimeisten kahden vuoden aikana sain todistaa kummankin paikkansa pitävyyden.

Ensin huonot. Välillä todella tuntui, että on töissä 24 tuntia vuorokaudessa Lomallakaan täydellistä rauhaa työasioista ei koskaan ollut. Tulostavoitteet paukuttivat takaraivossa tekemään asioita - tai vähintäänkin ajattelemaan niitä. Ja kuin saavista tippa kerrallaan otsalle tippuva pisara, alkoi se vähän vituttamaan.

Sitten hyvät. Tottakai säännöllisiä aukioloaikoja liiketiloissa noudattava yrittäjä joutuu siinä missä palkkatyöläinenkin olemaan tiettyyn aikaan työpaikallaan, mutta "BtoB" - hommissa aikataulut olivat todella joustavat. Kun ei ollut keikkaa tahi tapaamisia, saattoi säätää töiden parissa vaikka aamun pikkutunneilla ja herätä sitten omalla ajallaan. Hyvällä säällä saattoi lähteä ulos katsomaan sitä, sekä lisäksi työn puolesta pääsi näkemään ja kokemaan kaikenlaista.

Vaikka pidänkin tätä omana "omana juttunani", kävi niin, että yrittäjän vapudeksi kutsuttu asia alkoi muodostua kahleeksi. Ja tässä iässä se ei tuntunut kovin mukavalta... eikä se ole ainoa asia, jonka mielekkyyden kaupallisuus on pilannut.

.

Päivän mietelause :

"Aika on hyödyllistä, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Joutoaika on kuin tyhjä tila huoneen lattialla, liikkumatilaa. Kiireisen elämä puolestaan on tiiviiksi sullottua ja siitä puuttuu henkinen avaruus"

- Kiinalainen sanonta
.

Päivän kuva : Pervert - Artist

- Wilhelm Staehle
.

Viina vei miestä

Ei ole viime aikoina paljon tullut kirjoteltua. Aika ja ajatukset on kulunut kaikennäköisten virikkeitten, ravintoloissa ryyppäämisen ja krapulassa makaamisen parissa. Niin, ja siinä alakuloisuuden otteessa jolle syytä ei tunnu löytyvän. Niitä vaan välissä on - tiedätte itsekkin.

Jännää miten sitä muuttuu - itseltään huomaamatta. Vielä vuosi sitten halveksuin alkoholin aiheuttamaa käytöstä ihmisissä, mutta nyt... jotenkin kaipaan sitä ; juhlimista, musiikkia, estottomuutta ja yhteenkuuluvuutta.

Kun luin aikaisempia kirjoituksia, huomasin että silloinen ajatusmaailma on ajautunut ristiriitaan nykyisten tekojen kanssa. Hah, hah, hauskaa pitäessä on mukavaa, mutta silti jokin mieltä kaihertaa. Kun on päissään ja näkee kuutamon, tulee syyllinen olo - kuin katsoisi tyttöystäväänsä silmiin, kun on pettänyt tätä. Tietää tehneensä "väärin".

Eikait se auta kuin tunnustaa. Otetaan anteeksiannolle. Cheers.

(kuvassa sami ja suomiviina)

.

Matkailu avartaa

Istuin viime yönä päissään lumivuorella. Sieltä aukesi näkymät pihoilla ja metsiin joissa pienenä leikittiin. Kun porukat vielä määräsi rajat, joiden sisällä pysyä, oli tuo kilometrin kehä täynnä seikkailuille otollisia paikkoja ; pusikoita, saarekkeita, puumajoja ja nurmikenttiä.

Sitten kasvettiin vanhemmiksi ja viisaammiksi ja matkailuohjelmat tv:ssä yleistyivät. Kun meille aikuisten roolia suorittaville ihmisille uskotellaan, että reissaamisen kautta ne upeat kokemukset löytyy, tuntuu oma reviiri eittämättä liian pieneltä.

Lopetan postauksen erään ihailemani ystävän lauseeseen. Hän lähti syksyllä tekemään jaloillaan matkaa Suomesta Afrikkaan. Suvi, joka on vaeltanut läpi lumisen Kosovon, nähnyt Zeuksen synnyinseudun, yöpynyt Albanian vuoristoissa ja on tälläkin hetkellä matkallaan jossain päin maailmassa sanoi ;

"Olen tajunnut, etta levollisuus on sisässä ja kaikki vuoret opettaa lopulta sitä samaa tarinaa"

.

Ensimmäinen asunnoton yö

Kello on 03.16. Istun kaverin sohvalla. Isäntäväki nukkuu.

Ei ole vielä oikein tottunut ajatukseen, että kämppä on irtisanottu. Tänään kävin kuvauskeikalla, jonka jälkityöt tein kotona kotona. Tuli jotenkin samanlainen olo, kuin pitkäaikaisen rakkauden - josta ei vieläkään ole päässyt kunnolla yli - nähdessään. Asia siis siinä suhteessa ei ole niin dramaattinen, jonka otsikko voi antaa. Olen vielä paikkakunnalla, jossa kotini, mummola ja paljon kavereita on.

Mutten tehnyt valintaani - jättää asuntoa ja työpaikkaa - sen vuoksi, että voisin voisin kantaa likapyykkini kotia pestäväksi - vaikka niin kävikin - vaan oman sisäisen maailman takia. Jo nyt ensimmäisenä yönä koin havainnollistavan esimerkin, kuinka itsestäänselvyyksinä asioita alkaa pitämään. Tuli nimittäin aivan suunnaton ikävä omaa jääkaappia. Nälkä murisee mahassa, muttei viitsi mennä sooloilee keittiöön.

Kodittomuus on varmaan ihan hyvä dietti. Syvempiä syitäkin on. Haluan ravistella noita itsestäänselvyyksiä, sekä haastaa hokkupokkus-maailman aikaansaama aivopesu ja kasvaa ( pakko myöntää ajatuksen, että on vastuussa ja velvollinen vain itselleen, kuulostavan myös hyvältä).

Toki prosessin aikana on herännyt kääntöpuolenkin ajatuksia. "Onkohan Laiska-Jaakolle käynyt nomen est omenit?". Välissä syyllistän itseäni siitä, että tyylini käsitellä verokortteja ja muita papereita - heittämällä ne roskiin joskus ilman kirjekuoren aukaisuakaan - on vastuutonta. Niin tai näin, ei siitä isompia ongelmia ole syntynyt, mitä nyt veronpalautukset menikin ohi suun. Mutta siitä olen oppinut, että virasto (ja oikeestaan kaikki) asiat hoituu paremmin kasvotusten.

Hittin' the Streets.

.