Viihdettä viiteen asti aamulla

Väsyttää, muttei malta alkaa nukkumaan. Pitää "facebookata", katsoa mitä toiset ihmiset on touhunnu ja miltä ne uusimmissa kuvissa näyttää.

Muutenkin tyhjänpäiväisten linkkien naputtelu ja lueskelun määrä syö miestä. Vaan minkäs teet, jotenkin sen tiedostaa muttei tee asialle mitään. Tarkasteltiinpa mediaa kuin mediaa missä kontekstissa tahansa, niin viihdeperäinen sisältö on nousussa ja niin myös siihen kulutettavan ajan määrä.

Jaa, mutta pitäisiköhän se vielä katsoa tuo yksi "hulvaton klippi" ja "mun mielest tosi hyvä musavideo" , joiden linkit uusimmissa postauksissa poppas esiin. Sitten alkaa miettimään nukkumaanmenoa ja kysymystä ; mitä helvettiä täällä tapahtuu?

(kuva : GETTY images)
.

Kaupungissa

Parin-kolmen tunnin ajomatkan jälkeen parkkeerasin autoni kauppakeskuksen pihalle. Kävelin vähän likaiset vaatteet päällä sisään. Tytöt kaupassa näyttivät samalta, kuin ohimennen selaamissani kuvastoissa ja pojatkin trendikkäiltä.

Ostokseni tehtyä asetuin liukuportaisiin. Eteenpäin mentiin vaikka itse varsinaisesti ei liikuttukkaan. Siinä vieressä seisoi villisti pukeutuneita lappalaisia japani-nuoria, jotka puhuivat sarjakuvista ja kohentelivat keesejään.

Toisaalta turhamaisuus huvitti, mutta taas toisaalta olisin halunnut olla paremmissa pukeissa itsekkin. Hymyjen saaminen on mukavaa, mutta nyt tuntui, että niitä vaihtoivat vain mannekiinit keskenään.

Takaisin parkkipaikalla pulleat ihmiset tekivät roskaruokatilaustaan mikrofoniin, istuessaan autossaan ja autolla ne ruoat luukulta myös haettiin. Istahdin omaani ja totesin, että kyllä kaupungissa on sitten kaikkea mitä ihminen tarvitsee.

(kuva : tuntematon)

.

Muisto kesästä

Heinää näyttivät haravoivan koko maalaistalon voimin. Kävelin pellon vierellä kulkevaa tietä, kun traktori lähti lähestymään takaa. Ratissa emäntä nosti tuttavallisesti kättään ja kysyin mahtuuko kyytiin. Kärryssä, heinien seassa istui perheen viisi jäsentä verkkareissaan ja t-paidoissa. Soratien hiekka pöllysi kesän lämmöstä. Askartelin korsista jotain ja haltioiduin seurassa olleiden ihmisten vilpittömästä olemuksesta.

(kuva: Marja-Leena Hautala)
.

Päivän kuva : lazy cat

.

(kuva: tuntematon)
.

.

Iltapäivä, makaan vieläkin sängyssä. Taitaa olla maanantai.

Päästyäni ylös avaan verhot tervehtiäkseni todellisuutta. Siinä se on. Edessäni tiilinen toimistorakennus.

Ja noissa samoissa ikkunoissa, istuu samat ihmiset, samoissa asennoissa.

Nyt tiedän, on maanantai.

.

Luonnollinen liikkuvuus

Kehoa tulee kunnioittaa. Se on kunnossa kun luonnollinen liikkuvuus on kunnossa. Hieman surullista nähdä vartaloihin kertyneen kaikenlaista kuonaa niin, että portaiden nousukin tuottaa vaikeuksia.

Kauneutta on monenlaista. Ei sitä sen kummemmin kannata alkaa kategorisoimaan. Muotilehtien pitää lakata olemasta. Kuka ylipäätänsä keksi, että meidän tulisi tietää millä konsteilla pääsemme askeleen lähemmäs ns. täydellisyyttä.

Ainoa oikea kriteeri mitä minulla tulevaa vaimoa kohtaan, noin niinku ruumillisesti on, on se että hänen tulee pystyä kiipeämään puuhun ja hyppäämään parimetrisen ojan yli. Se on hyvä, se riittää.

(kuva : Trisha Brunner)

.

Päivän kuva: Vantage

- IdiotApathy (gorilla artfare)

Puhelinlakossa

Kännykkäni on ollut kiinni parisen viikkoa. Ärsytti 24/7 tavoitettavissa oleminen, jonnin joutavat lätinät, sekä muka tärkeät ilmoitukset ja kysymykset.

Aluksi tuntui, että on huono kaveri. Vaan sitten ajattelin, että soittaja voi soittaa saman asian varmaan jollekkin toiselle ja vaihtaa juttunsa hänen kanssaan - eivät ne kuitenkaan niin henkilökohtaisia olisivat olleet.

Kuinka monille eri aiheille onkaan sama kenen kanssa niitä ruotii (jos mitään "se on mun bestis, enkä kerro salaisuuxii kellekkää muulle" - lässytystä ei lasketa) ? Niinpä. Nopeasti tulee mieleen vain yksi henkilökohtaisen arvon omaava tieto ja se on suvun jäsentä koskeva kuolinilmoitus.

Pientä närkästystä tämä kokeilu on aiheuttanut. Kun kyläilee vanhanaikaisesti - etukäteen ilmoittamatta - siitä ei jostain kumman syystä kaikki tykkää. Ymmärrän toki, että siellä saattaa pornon katsominen tai jokin vastaavaa toiminta olla käynnissä, mutta kyllä minulla on aikaa oven takana odotella se pari minuuttia. Kunhan huudahtaa, että kotona ollaan ; "Oota, mä tuun kohta".

Niin muuten, jos asiaa tulee, minut tavoittaa sähköpostitse. Mieluiten lukisin kirjeitä, mutta niitä tuskin kirjoitetaan - toisin kuin kahden-kolmen sanan tekstareita ; "mitä meinaat tehä?"

No, meinaan jatkaa lakkoa ja suositella samaa kaikille.

.

Päivän kuva : Autumn deer

- William Boyer

.