Aamun ensimmäiset auringonsäteet herättävät minut hellien unesta. Vielä peiton alla maatessani voin nähdä ulos ja todeta ilman olevan poutainen. Oikaisen itseni kissoilta tuttuun venytykseen karjaisten - melkein kuin leijona - ja pomppaan sängyn laidalle istumaan.
Ajatukset lähtevät leudon tuulen mukaan avattuani ikkunan. Ne eivät pyöri odotuksissa, vaatimuksissa ja velvollisuuksissa, ei tänään. Kävelen keittiöön juomaan vettä. Taivaan sini ja siellä kaartelevat linnut vievät minut mukanaan, kunnes ajatukset temmannut tuuli tulee takaisin. Se heilauttaa verhoja, hyväilee hetken kasvojani ja kutsuu minut ulos.
Aamupalan aikaan piilotin tehtäviä täynnä olevan kalenterin sohvatyynyn alle. En kuitenkaan seuraamuksetta. Olkapäilläni istuvat Menestyjä, sekä Hulttio hyökkäsivät argumenteillään : Hyvä, paha, väärin ja oikein.
Laiminlöisinkö tehtäväni työssä, vai hylkäisinkö kokemukset elämässä? Näin jyrkällä jaottelulla vastaus on helppo ; tottakai valitsen elämän.
Mutta ulkona kävellessä päätäni alkaa vaivaamaan kysymys ;
"Miksi niin monet asiat kokeilevat kääntää katsettani ympäröivästä kauneudesta?"
Mitä elämä oikeastaan on ja mitä meidän tulisi maanpäällisellä matkallamme tehdä? Onko se työtä, harrastuksia, viettää vapaa-aika, kerätä eläymyksiä. Onko se oikeassa suhteessa näitä kaikkia, biologisten tarpeiden tyydyttämistä, vai jotain ihan muuta?
Luultavasti jokainen aistii asiat omalla tavallaan. Mitä se on minulle - kuten huomaatte - en vielä tiedä, mutta haluaisin kuulla ;
Mitä se on sinulle?
2 comments:
Hei.
Saisikohan tänne kommentoida?
Nuo sinun tekstisi pistivät ajattelemaan asioita, jotka ovat pyörineet mielessäni usein. Voisin yrittää avata ajatuksiani ja saada itselleni niihin selkeyttä kirjoittamalla ja katsoa mitä tulee.
Elämässä ajan kulumiseen ei voi vaikuttaa mutta siihen miten ajan käyttää, voi.
Uskon, että itsetutkiskelulla voi rakentaa ajan käytöstään juuri sellaisen, mikä tuntuu hyvältä. Riittävän usein pitäisi kysyä itseltä että riittääkö voimavarani tähän tai vaadinko itseltäni liikaa/liian vähän.
Moni henkilö on varman todennut saman kuin minä.. liika työnteko rasittaa ja pidemmän päälle käy syövyttäväksi ja mauttomaksi. Toisaalta jatkuva lomailu saa aikaan sen, että sammaloituu paikoilleen, eikä mitään tunnu saavan aikaseksi(tuli mieleen Newtonin laki. Kappale pyrkii säilyttämän olotilansa, liikkeensä ja suuntansa ja olotilan muuttaminen vaatii työtä). Tekemisen aloittamisen kynnys kasvaa kun ollaan liikaa paikallaan ja totutaan laiskottelemaan. Mielestäni loma/vapaa maistuu paremmalta kun sitä ennen on hieman raatanut.
Haaveet ja tavoitteet maustavat arkipäiviä ja luovat tekemisillemme tarkoituksen. Sitä vain jaksaa paremmin kun on jotain mitä tavoitella. Elämyksiä ja kauneutta voi löytää joka päivä ympäriltä. Pitäisi vain pysähtyä katsomaan niitä, jotta ne näkisi.
Jos tuossa olisi perus aineksia elämän rakentamiseen ni jokainen voi sitten valita itselleen sen, kuinka isoja palasia eri alueilta ottaa.
Omaan elämääni napsisin mielekästä työtä elämisen ja elintason turvaamiseksi sekä päivien sisällöksi. Fyysistä rasitusta kehon kunnon ylläpitämiseksi ja aivotyön tasapainottamiseksi. Harrastuksia ja tavoitteita viemään ajatukset pois arjesta, sekä tuomaan onnistumisen kokemuksia ja jotain mihin panostaa. Luonnon rauhaa ja kauneutta rauhoittumiseen ja itsetutkiskeluun...
Kyllähän sitä sisältöä löytyy. Ja kun kaikki on tasapainossa niin olo on hyvä ja olen onnellinen.
Jokainen päivä tuntuu välillä yhdeltä elämältä, varsinkin silloin kun on saanut paljon aikaseksi ja monenlaista mahtumaan sen sisälle. Joskus kun on syönyt itsensä oikeen täyteen jotain tiettyä ruokaa niin tuntuu ettei mitään enää mahtuisi. Toisenlaista syötävää sitä kumminkin vielä mahtuu. Sama pätee elämässä. Yhtä ja samaa ei jaksa mutta homman vaihduttua sitä pystyy taas jatkamaan.
Tuntuu tyydyttävältä huomata miten paljon omaan elämänlaatuunsa voi vaikuttaa ja miten pienellä elämästään saa itselleen hyvän. Varsinkin kun nykyään tuntuu olevan niin paljon ihmisiä, jotka tietävät meitä itseämme paremmin mikä on meille hyväksi. Ehkä tietävätkin, ja voihan sitä kuunnella vaikka ei vaikutteita ottaisikaan. Eihän koskaan tiedä mitä uutta oppii ja löytää elämäänsä.
Ja nyt ulos ettei tule liikaa istuttua koneella..
Jatkahan sinä kirjoittelua. Teet sitä hyvin.
Tottakai saa kommentoida. Olin iloinen huomatessani kirjoituksesi.
Näitä asioita tulee paljon pyöriteltyä omassa mielessäni. Vaikka ne koskevat kaikkia, harva niistä puhuu. Mutta toisten ajatusten kuuleminen ruokkii omia.
Niin kävi taas. Varsinkin tuo vertaus Newtonin lakiin oli mielenkiintoinen. Ja kun tarkemmin miettii, niin tuntuu tosiaan, että jonain päivänä, joka alkaa aktiivisesti ja mielikin on energinen, saa aikaan vaikka mitä. Kun taas toisena, joka alkaa laiskotellen, kaikki on päinvastoin.
En tiedä olikohan tätä nyt tarkoitus kommentoida, mutta kommentoin nyt kuitenkin.
Oli mukava lukea mieltäsi ja huomata, että kirjoitukseni oli antanut aihetta ajatteluun.
Siihen yritän pyrkiä.
Jatkan kunhan saan liikkeni ja olotilani suunnattua taas hieman tuottoisampaan tekstin tekemiseen :)
Post a Comment