Mitä tapahtui, mistä löysin sen? Olin kävelemässä urheilukentälle potkimaan palloa, kun kierrätyskeskuksen kohdalla kohtasin säälittävän näyn ; lentokyvytön ja heikosti liikkuva harakanpoikanen rääkyi jalkakäytävällä. Tarkempi tutkiminen paljasti myös tulehtuneen siipi- välin. Pyörittelin päätäni ja katsoin ympärilleni korkeisiin puihin ja näin pesää muistuttavan risukasan, mutta se oli liian korkealla kiipeämiseen. Tunsin itseni voimattomaksi. Juotin sitä juomapulloni korkilla ja mietin mitä tekisin.
Otin "Pica Pican" käsiini ja kannoin sen kierrätyskeskuksen taakse. Pahvinkeräyskopista hain laatikon, jonka vuorasin oksin ja heinin. Noita kerätessä löysin samankokoisen poikasen - kuolleena. Se sai minut päättäväiseksi siitä, että jos voin vaikuttaa ettei tämä kokisi samaa kohtaloa, teen sen.
Kannoin ja kaadoin kierrätykseen tuodun sängyn piharakennuksen seinää vasten ja kiikuin laatikon kanssa katolle. Olin jo maasta käsin huomannut savupiipun, jonne asetin laatikon. Tuolla välin ratsuväki oli saapunut. Pelastuspartioon oli nyt liittynyt äitini ja pikkuveli. Toivoimme, että linnun vanhemmat löytäisivät ja jotenkin pelastaisivat sen. Lähdimme pois puoleksi tunniksi, hakemaan matoja ja muuta evästä. Kun tulimme takaisin, tilanne oli valitettavasti ennallaan.
Nyt status on alussa kerrottu. Katsotaan selviääkö Pica yön yli, ruokahalu ainakin on tallella - monia matoja on jo mennyt.
::: Seuraavana päivänä :::
Linnunpoikasen kunto oli yön aikana heikentynyt. Aamulla sille ei maistunut enää ruoka, silmät olivat enimmäkseen kiinni ja liikkuminen vähäistä. Meni muutama tunti ja se oli siinä. Pica Pica kuoli ja haudattiin. Toivottavasti tarjotut mehevät madot, raikas vesi ja nyt kaivettu hauta antoivat sen tarinalle ns. happy endin.
R.I.P - Pica
(kuvan lintu on tapaus erikseen)
No comments:
Post a Comment