ei mikään ole omaa.
Kun astuu ovesta, näkee vain
autoja, tyhjiä tontteja, kiinteistöjä, mainoksia.
Näyteikkunat seisovat kadun molemmin puolin,
kuin saattueeseen kerääntyneet ihmiset.
Kenen se tavara ennen lunastamista oli?
Vastausta joutuu jälittämään melko pitkään
ja siltikin se jää hämäräksi,
hallitusten ja osinkojen hajauttamiksi.
Onhan tietysti yrityksiä,
käsityöläisiä jotka puodeissaan tekee hand made by me:ta.
Mutta ollaan riippuvaisia toisten ostovoimasta.
Jos asiakkaita ei riitä, mitä sitten?
Niin mitä sitten? Vastaus jää ilmaan,
sillä on joskus mahdollista,
että aukaistessaan ulko-ovensa voisi nähdä
metsää, koiran, pellon, järven, lintuja...
Ja ympärillä olisi tekemistä,
joka on suorassa suhteessa siihen, mitä illalla syötäisiin.
Tehtäviä, jotka pitää tehdä,
muttei niiden tekemättä jättäminen tänä päivänä
vaadi työterveyslääkärin lausuntoa ja epämiellyttävää puhelua.
Tehtäviä, jotka palvelevat tekijäänsä tämän omalla maalla.
(kuva: tuntematon)
No comments:
Post a Comment