Istuin viime yönä päissään lumivuorella. Sieltä aukesi näkymät pihoilla ja metsiin joissa pienenä leikittiin. Kun porukat vielä määräsi rajat, joiden sisällä pysyä, oli tuo kilometrin kehä täynnä seikkailuille otollisia paikkoja ; pusikoita, saarekkeita, puumajoja ja nurmikenttiä.
Sitten kasvettiin vanhemmiksi ja viisaammiksi ja matkailuohjelmat tv:ssä yleistyivät. Kun meille aikuisten roolia suorittaville ihmisille uskotellaan, että reissaamisen kautta ne upeat kokemukset löytyy, tuntuu oma reviiri eittämättä liian pieneltä.
Lopetan postauksen erään ihailemani ystävän lauseeseen. Hän lähti syksyllä tekemään jaloillaan matkaa Suomesta Afrikkaan. Suvi, joka on vaeltanut läpi lumisen Kosovon, nähnyt Zeuksen synnyinseudun, yöpynyt Albanian vuoristoissa ja on tälläkin hetkellä matkallaan jossain päin maailmassa sanoi ;
"Olen tajunnut, etta levollisuus on sisässä ja kaikki vuoret opettaa lopulta sitä samaa tarinaa"
.
2 comments:
"Jos et löydä onnea (ja rauhaa) siitä missä olet, mistä muualta kuvittelet sen löytyvän?"
~Zen-sananlasku
Voisi kuvitella, että se löytyisi pienestä kuubalaisesta kylästä, jossa ovet ovat puisia, värikkäitä, eivätkä koskaan lukossa. Sieltä, missä ihmiset istuvat lierihatuissaan kadulla, polttavat itsekäärittyjä sikareita ja pelaavat backgammonia.
Voisi kuvitella, että se löytyisi Sveitsistä. Vuoristoiselta polulta, jonka varrella olevan puun alle voisi istahtaa nauttimaan raclettea ja katsomaan kun lehmät käyskentelevät niityllä vapaina rouskutellen heinää.
Voisi kuvitella sen löytyvän Kuusamosta. Kun punahehkuinen pakkasaurinko on laskenut horisontin taa ja alkaa hämärtämään. Kun liukuu suljetun kiekkokaukalon jäällä ja jää makamaan siihen ja näkee taivaalla tähdenlennon.
Mutta niin. Iänkaikkista onnea tai rauhaa tuskin on olemassa - sanokoot Zen-munkit mitä tahtoo. Ne tunteet tulee pienten hetkien, joita on mahdollista kokea missä vain on, summana.
Arki on arkea paratiisissakin.
Post a Comment