"Mielekkään asiaan tekemisessä kehittyy huomaamatta. Käytäntö on Mestari, joka opettaa mitä ikinä haluankaan oppia."
Meidät Jaakot sekä päiväkoti Ullakaisen Riikka Haataja oli kutsuttu kertomaan nuoresta yrittäjyydestä Torangin koululla pidetyille Hyvän olon messuille. Allekirjoittanut luuli, että meidän oikeasti annettaisiin kertoa ajatuksistamme, mutta tilaisuus paljastuikin muutamaan ennalta keksityn kysymykseen vastaamiseksi.
Esiintysimme tarkoitusta oli esitelty meille siten, että nuoret kuulisivat yrittäjyydestä, ja jopa inostuisivat miettimään sitä. Olin valmistautunut messuihin miettimällä kuvailevan kokonaisuuden aiheesta “Nuori yrittäjyys – oman juttunsa toteuttamista”. Pari asiaa sain tilaisuudessa tuotua esiin, mutta irrallisena – näin jälkeenpäin ajateltuna, ne kuulostivat järjettömältä ja siksi esitänkin kuvan nyt kokonaisuudessaan.
Kun kohderyhmänä olivat yläasteikäiset, aloitin heille sopivalla vertauskuvalla : nuori yrittäjyys on kuin kaljan ostaminen alaikäisenä. Kun hakijaa ei saatu, alettiin porukassa väittelemään kuka lähtee kokeilemaan. Ennen huoltoasemalle menoa käytiin kuvio läpi ja kohennettiin ulkoasua. Ryhtiä, ovet auki, sisään asemalle ja tervehdys “Piti näin työpäivän päätteeksi tulla ostamaan muutama saunakalja”. Usein sitä kysyttiin jo siinä vaiheessa, kun lastasi pulloja koriin, mutta viimeistään kassalla “Onko papereita?” Puna nousi kasvoille ja taskuja kopeloitiin, niinkuin siellä muka olisi jotain “Ne tais jäädä tuonne autoon”. Se, miten tarina päättyy, ei ole oleellista. Vertauskuvan tarkoitus oli kuvailla tunnetta, jota monesti ns. liikeneuvotteluissa ja edustustilaisuuksissa tunnen. Tietynlainen uskottavuuspula. Tuntuu, että joillekkin nuori ikä on yhtä kuin epäpätevyys. Siinä vastaus kysymykseen : “Mikä on nuoren yrittäjän suurin haaste”.
Toinen messuilla esitetyistä kysymyksistä oli “Ajatteletteko töitä myös vapa-ajalla?” Tällä alalla, ja varsinkin meidän yrityksessämme, työajat ovat todella vaihtelevat. Saan tehtävän, kuten koulussa ja työpaikoilla, jolla on deadline. Yrittäjän etuna voi itse valita ajankohdan, jolloin työn tekee – kunhan varmistaa, että se tulee tehdyksi.
Kuvittele asiaa, jota todella tykkäät tehdä. Se voi olla piirtämistä, koneiden korjaamista, musisointia, ihan mitä vain. Tiedät varmasti, ainakin vanhoista elokuvista tutun tarinan, jossa nuorukainen pääsee Mestarin oppiin. Kuukausien kuluessa hän seuraa tarkkaavaisesti eri työvaiheita ja viimein pääsee tsekin osallistumaan niihin. Vuosien vieriessä Mestari paljastaa ammattinsa saloja ja neuvoo oppilastaan. Aikana, jolloin oppiminen tapahtuu ylisuurissa luokissa ja luentosaleissa opettelemalla paksuja kirjoja ulkoa, sekä läpäisemällä tenttejä muistetun tiedon pohjalta, mestariksi on nousut Yrittjäyys. Toisaalta se on hyvä. Nyt jokaisella on mahdollisuus päästä oman alansa parhaimman eli käytännön oppilaaksi. Elämänkoulun pääsykokeisiin tarvitsee hieman hullua rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja vakaata uskoa omiin taitoihisi yksilönä.
Mieti taas tuota “omaa juttua”, asiaa jonka tekemisestä nautit. Muistele ekaa kertaa ja vertaa sitä nykytilaan. Oletko kehittynyt siinä itse tekemällä? Kun tänään katson ensimmäisiä ottamiani valokuvia, niin teknisestihän ne ovat aivan kauheita, mutta tykkäsin siitä hommasta. Ja kuten Mestarin opissa, vuodet kuluivat ja kokemusta kertyy. Tämän hetkinen tieto ja ammattitaito on tullut tehdessä ja ottaessa selvää epäselvyyksistä.
Kun jokaiseen (työ)päivään suhtautuu uutena haasteena – eikä sillä mentaliteetilla, että teen tämän koska minun täytyy, tietää kulkevansa kohti “omaa juttua”. Sen löytämiseksi joutuu etsimään eri paikoista, kokeilemaan kaikenlaista, mutta jokaisella se on olemassa. Ja se avautuu, kun lakkaa toimimasta muiden odotusten mukaan ja alkaa kuunnella omaa sisäistä säveltään.
Terveisin,
Nuori elämänkoulun oppilas
No comments:
Post a Comment