Kuten elokuva, elämämmekin koostuu lukuisista aikajanalle asetetuista kohtauksista. Jotkut niistä ovat vaisuja, mutta toiset taas todella vaikuttavia. Jälkimmäiset tunnistaa siitä, ettei sen aikana ainakaan ajattele kuinka hyvin hiukset ovat tai minkä merkkiset vaatteet on päällä.
On harmillista, että nykyään kaikki yrittävät saada elokuviinsa samantyylisiä elementtejä. Elementtejä, joiden suosikkisarjat ja lehdet väittävät olevan välttämättömiä. Tuntuu, että elämä-elokuvan lavasteet ; hienot autot, vaatteet, ulkonäkö, hyvät jutut, kavereiden paljous ja matkailukokemukset, ovat avaimia Oscar - ehdokkuuteen.
Aidon onnentunteen voi kokea (myös) yksinkertaisista asioista. Tapahtuman, näköalan, musiikin, ihmisen, elokuvan, kirjan, loppuverryttelyn, tietokonepelin, auton konehuoneen tai oikeastaan minkä vaan laukaisema voimakas tunne, jonka aikana kaikki muu katoaa mielestä - koko maailma on siinä vieressä.
On siis aika selvää, ettei mitään "for everlasting" onnea ole olemassa. Onni on pieniä hetkiä. Kuten uunista vedetty, höyryävä ja hyvin onnistunut makaroonilaatikko. Elämää yleensä voi verrata päivällisiin ; "Joskus ruokana on *(pahinta mitä voit kuvitella)*, mutta joskus taas se on niin hyvää, että sitä haluaa syödä ja syödä lisää, vaikka nälkä olisikin loppunut kolme lautasellista sitten.
On siis aika selvää, ettei mitään "for everlasting" onnea ole olemassa. Onni on pieniä hetkiä. Kuten uunista vedetty, höyryävä ja hyvin onnistunut makaroonilaatikko. Elämää yleensä voi verrata päivällisiin ; "Joskus ruokana on *(pahinta mitä voit kuvitella)*, mutta joskus taas se on niin hyvää, että sitä haluaa syödä ja syödä lisää, vaikka nälkä olisikin loppunut kolme lautasellista sitten.
Ja eiku syömään. Bon Appétit.
No comments:
Post a Comment