Sopivasti kaukana kaikesta

Reppumatkaajat keksivät Koh Sametin saaren Thaimaassa 80-luvulla. Siitä lähtien sen suosio on kasvanut ja rakennuksia noussut, joskin julistaminen kansallispuistoksi on pitänyt saaren kohtuullisen koskemattomana.

“Koh Samet on kokonaisuudessaan luonnonsuojelu aluetta, joten luonto ihastuttaa kauneudellaan ja turmelemattomuudellaan. Täällä olet sopivasti kaukana kaikesta” , sanotaan erään matkanjärjestäjän kotisivuilla.

Kaunista siellä kyllä oli, mutta kaukanako kaikesta? Manteerelta tuli matkaa kuutisen kilometriä, joka vei pieneltä alukselta noin tunnin seilata kovassa aallokossa. Ankkurit laskettiin etäällä rannasta, koska poukama oli satamaton. Matkustajat hyppäsivät aluksen vierelle ajaneisiin lauttoihin. Sekin jäi muutaman metrin päähän, joten saimme heti tuntea lämpimän veden ja valkokultaisen hiekan hienouden kahlatessamme rantaan, kantaen laukkuja päämme päällä.

Siinä sitä seisottiin – saman saapumiserän turistit - ja hymyiltiin paratiisin viehättävyydelle, kuin olisimme yhtä suurta perhettä. Laiva kauempana käynnisti moottorinsa, käänsi keulansa kohti mannerta ja katosi kohta näkyvistä. Niin myös ihmiset pikkuhiljaa ympäriltäni ja kohta ne olivatkin hajaantuneet ennalta varattuihin majapaikkoihinsa. Seisoin yksin ja katselin ympärilleni. Kädessä kastuneet kengät, kainalossa jalkapallo, selässä reppu ja mahassa nälkä.

Tovin aikaa mietittyäni, kävin ostamassa pussillisen pähkinöitä ja jatkoin avojaloin pientä – kaupalta lähtenyttä polkua, jota reunusti korkeat bambuaidat. Autoja saarella oli kuulemma vain viitisenkymmentä, joista suurin osa takseja. Polun päästä löysinkin muutaman, joista yhden lavalle heitin tavarani ja hyppäsin itse perässä. Tiet olivat soraisia ja erittäin huonossa kunnossa. Niitä ympäröi viidakko ja muutama rannoille raivattu tie nimikyltteineen. Viidentoista minuutin matkan aikana kerkesin nähdä todella atsteekkista meininkiä. Sitten jarrut nirskahtivat. Olin pyytänyt kuskia jättämään minut halvan hostellin kohdalla ja mäen päällä sellainen kuulemma oli, viittoi kuski kädellään. Kiitin, kumarsin ja luovutin sovitun summan, sitten otin ensimmäisen askeleen hostellin respaan johtavista portaista.

Henkilökunta - Thaimaalaiseen tapaan, oli hymyilevää ja ystävällistä. Kysyin majoitusta ja lähdimme katsomaan vuokralla olleita majoja. Se oli surkein mitä olin koskaan nähnyt, mutta laskin laukkuni lattialle ja nyökkäsin ; otan tämän. Nainen ojensi munalukon ja lähti pois. 3 x 3 metriä alue. Lattilaudat rakoilivat niin, että maaperä näkyi. Ikkuna-aukko oli peitetetty ohuilla, kaihdinta muistuttavilla puulastuilla ja verhoa muistuttavalla rievulla. Katto oli peltinen ja seinillä juoksenteli gekkoja. Painoin lattituulettimen päälle, istuin moskiittiverkolla suojatun patjan päälle ja naurahdin ; melkosta lomailua.

Nyt palataan takaisin tuohon matkanjärjestäjän mainoslauseeseen ; Täällä olet sopivasti kaukana kaikesta. Seuraavana päivänä ajellessani vuokratulla skootterilla, alkoi saaren rakenne hahmottua. Se koostui muutamista viidakkoon raivatuista palvelukeskittymistä. Päivisin rannat olivat täynnä vierivierekkäin makaavia auringonopalvojia, ryhmällä ravintolaan kokoontuneita kaveruksia ja lapsiperheitä. Iltaisin ihmiset juhlivat baareissa ja tanssivat kiinni toisissaan samoja biisejä, joita soittaa clubit Kuusamossakin. Pyörähdin sellaisessa, mutta lähdin nopeasti pois. Pimeän tullen kävelin rantaviivaa edestakaisin ja ihailin kuutamon kauneutta.

Tämän tarinan kuvituskuva syntyi tuota seuraavana yönä. Olin vaihtanut majapaikkaa saaren eteläkärkeen ja syöynyt aivan rantaveden tuntumaan sijoitetuilla tuoleilla illallisen. Kello alkoi olla sitä aikaa, kun lapsiperheet painuivat nukkumaan ja bileturistien volyymi nousi. Päätin käydä hakemassa kameran ja kävellä kallioille, jotka olin saarelle tullessa nähnyt.

Reitti kuvauspaikalle oli kuumottava, ja jännitys jatkui perille päästyä. Se oli uuden kokemisen tunnetta tuntemattomasssa maassa sekoitettuna iltahämärän tuomaan turvallisuuden tunteeseen. Alkumatka oli kasvillisuuden peittämää louhikkoa. Jokaiseen otettuun askeleseen sisältyi toive ; ettei se osuisi käärmeen, hämähäkin tai minkään muun myrkyllisen otuksen päälle. Toiveisiin vastattiin ja pääsin perille. Kuulin meren jo kaukaa ennenkuin näin aallokon iskeytyvän kallioihin. Laskin repun maahan ja korkkasin wine-coolerin ;

“Nyt olen sopivasti kaukana kaikesta”