Sanovat sitä yhdeksi kuoleman synneistä, hah. Menestyksen tavoittelu, eli aktivisuus työrintamalla se vasta synti onkin. Tekee sokeaksi, estää näkemästä mitä todella haluaisin nähdä ; Jokaisen päivän uudella tavalla ja olemaan avoin sen anteliaisuudelle.
"Eihän jokaista päivää voi nähdä uudella tavalla, kun meillä on työajat, lukujärjestykset, ennalta sovitut lomat ja tapaamiset.", koputtaa omatunto (vai mikä se oli) ja huomauttaa
"Mikäli haluaisit kokea jokaisen päivän seikkailuna, joutuisit jättämään työn, eli rahan toissijaiseksi. Miten sitten selviäisit?"
Kyllä minä keinot keksisin. Täytyyhän niitä olla, vai mitä? Selviytyiväthän metsästys- ja keräilykulttuurin vaeltajatkin vuosisatoja, ennenkuin materiasta ja helposta elämästä tulikaikkien tavoite ja mittari.
--------------------------------------------------------------------------------
Arvoitus :
“Ajatuksissa aamulla, pitkin poikin päivällä ja vieläpä mielessä illalla. Se vie kahdeksan tuntia päivästä, useimmiten enemmän. Se tunkeutuu tunnekeskuksen, harhauttaa ja uuvuttaa. Mikä se on, joka joskus myös suututtaa?”
--------------------------------------------------------------------------------
Vanhempani ja heidän vanhempansa ovat ja olivat todella ahkeraa väkeä. "Laiskuuteni" ei siis ole heiltä perittyä. Ehkä ne on sitten nykyaikaiset motiivit...
Äitini viisaista sanoistakaan en tunnu oppia ottavan "Älä polta poikani siltoja takaasi" Hän sanoo, kun kerron kapinallisista haluista jättää kaikki ja lähteä tutkimaan maailmaa ja jatkaa ;
"Ihminen on muutoshaluinen eläin. Mitä jos tulevaisuudessa haluaisitkin palata tähän elämään?" Hän kai tarkoittaa oravanpyörää ja kysyy "Mitä sitten teet?"
Jotenkin minusta tuntuu, ettei tavoitteeni tule enää koskaan olemaan samat ;
"Miksi haluaisin – vapaaehtoisesti – kasvattaa henkistä taakkaani, kun niin paljon sitä keventäviä kokemuksia elämä tarjoaa ilmaiseksi?"
Lopuksi pikainen mielikuvamatka Afrikkaan. Ajatelkaa itsenne leijonana laumassa. On kuuma päivä savannilla ja olemme hieman nälkäisiä. Lähdemme keidasta kohti, kunnes tiedustelija sähähtää merkin. Kaikki painuvat matalaksi keltaiseen heinikköön. Ajojahdin päätteeksi onnistumme saamaan oikein lihaisan seepran ruhon. Sitä sulatellessa, jalat kohti taivasta kysynkin : Kuka vittu – saadessaan mahan täyteen - lähtee metsästämään samantien lisää?
Ahneimmat. Ne menivät jo, ennenkuin olivat syöneet entisiäkään.
Olkaa laiskoja, se kannattaa
Terveisin,
Laiska-Jaakko
No comments:
Post a Comment