Monday, August 11, 2008

Onnenonkija aikakoneessa





Jokainen on onnellinen. Muutamat tekijät kuitenkin estävät meitä näkemästä sitä. On asioita, jotka aiheuttavat meille onnettomuutta ja mielestäni ne ovat lisääntymässä.


Kenenkään onnellisuus ei saisi olla riippuvainen rahasta, työelämän statuksesta, hienosta autosta ja talosta, eihän? Niillä mitattuna yli 2500 miljoonaa (...2500 miljoonaa) maailman ihmistä eläisi päivittäin onnetonta elämää. Haluatko ajatella niin ja saavuttaa itsellesi lisää?


Katsottuani elokuvan 10.000 B.C. aloin ajattelemaan asiaa. Se oli tarina Yagal-kansan keskuudessa elävästä soturista, joka lähti pelastamaan rakastettuaan, taisteli pahoja vastaan, voitti ja sai naista.


Juoni draaman kaarineen on nähty monesti, mutta aika johon elokuva sijottui oli mielenkiintoinen. Yagalit harjoittivat metsästys- ja keräilykulttuuria. He elivät vuoristoisella seudulla, jossa olosuhteet olivat ankarat. Köyhä maaperä, ravinto, ilmasto, sekä majat, jotka hädin tuskin antoivat suojaa valkoista sadetta vastaan laittoivat mielen ja kehon koetukselle. Päivät he harjoittelivat metsästystaitoja leikkien lomassa ja tutkivat luontoa opetellen sen kieltä.


Seurasin ihaillen Yagalien elämää. Leirit, viljelykset, arvomaailma ja aatteet. Elämäntyyli, jossa työtä tehtiin luodakseen edellytykset huomiselle. Sellainen - jossain muodosssa - vallitsi kuulemma muutama vuosikymmen sitten täälläkin. Mihin se on kadonnut?


Aikaa ja energiaa tähdätään maaleihin, jotka ovat yhteiskunnan ja median meille asettamia ja yhtä kaukana ihmisyydestä, kuin Maa Plutosta. Kuinka moni tosissaan haluaa saavuttaa noita toisessa kappaleessakin mainittuja asioita – ja perustella sen?


Joskus 1800-luvulla teollistumisen alettua Suomessa, kaupunkien kiinnostavuus kasvoi ja luonnonläheisille tasangolle alkoi kertyä usvaa. Ammattinimikkeet yleistyivät ja pukumiehet alkoivat säätämään pykäliä siitä, miten asiat maaseuduilla piti hoitaa. Muuttovirta tilavilta tiloilta kaupunkeihin - päällekkäin ladottuihin betonilaatikoihin, oli alkanut.


En haluaisi aina kuulostaa kyyniseltä, mutta tässäkään tapauksessa en muuta voi. Minua suunnattomasti ärsyttää se, kuinka ajattelemattomaksi tämä "onnellisuuden" tavoitteleminen meidät saa. Materiaa ja kaikkea “hyvää” kertyy, mutta välinpito toisia ja ennenkaikkea itseämme kohtaan hupenee.


...



Aiheeseen liittyviä kysymyksiä :


Mitkä asiat tekevät minut oikeasti onnelliseksi? Miten haluaisin ihmisten kohtelevan minua? Miksi - sisäisestä myllerryksestä huolimatta – ulospäin näkyy tyyntä, miksi piilottelen ajatuksiani? Miten tämä päivä eroaa eilisestä? Mitä tekisin toisin jos kukaan ei odottaisi minulta mitään? Mitä tekisin jos kaikki olisi "sallittua”?



No comments: