"Vasta sitten kun viimeinen puu on hakattu, vasta sitten kun viimeinen joki on myrkytetty, vasta sitten kun viimeinen kala on pyydetty, vasta sitten te huomaatte ettei rahaa voi syödä."
Seison odottavan näköisenä, vaikken odota mitään - tai ehkä jotain tapahtuvaksi. Rautatieasema on auki myöhään ja kaupungissa jokaiselle vuorokaudenajalle löytyy omat liikkujansa.
Hämärä verhoaa kohtaloita, eikä yö ole ulkokultaisuuden aikaa. Tärkeintä on löytää päämäärä.
Etsijöitä, niitä tämän hiljentyneen rakennuksen seinät pitää sisällään.
No comments:
Post a Comment