Kuinka kunnioitettavaa vanhemmuus onkaan

Kuinka uhrautuvaisia ja lapsensa etusijalle asettaneita ihmisiä vanhempani ovatkaan olleet. Hankala käsittää, miten joistain voi löytyä sellaista voimaa. Omaan ikääni mennessä olen kerennyt kokea työssäkäynnin ja seurustelusuhteen. Ja kokemukseni mukaan kumpikin niistä on väliin kohtalaisen raskasta. Mitähän se on, kun siihen lisätään vielä lapset?

En välitä, tai jaksa muistella enää heidän riitojaan, joita yritettiin kaunistella. Vaikka isännän "yhdellä käynti" saattoi venähtääkin pariin päivään, vaikka alakerrasta kuuluikin huutoa, itkua ja syyttelyä. Varttuessaan huomaa, että se on elämää ja ihmiset ovat ihmisiä. Aina meistä lapsista kuitenkin huolehdittiin - kuin myös eläimistä.

Se on ollut varmaan melkoista hommaa. Pitää talous kunnossa, katsoa itsensä ja vielä jälkikasvunsa perään. Järjestää aikaa, tehdä lomareissuja kakaroiden kanssa ja muutenkin säätää kaikennäköistä. Pitää juhlia, kuskata harrastuksissa ja lääkäreissä, ostaa tavaraa niin, ettei lapsilla olisi tarvinnut tuntea muka huonommuuttaan kun Joulun jälkeen kerhossa kertoiltiin mitä kukanenkin oli lahjaksi saanut.

Rakkaudesta puhuttaessa täytyy todeta, että välittämisen osoittaminen on joskus pinnallista. Uskon kuitenkin hartaasti, että se on parhainta ja uskaliainta mitä silloisella luonteenlujuudelle voidaan näyttää. Ei ole helppoa paljastaa syvimpiä tunteitaan lähimmäisilleen. Siksihän siitä kirjoitetaankin niin paljon lauluja ja kirjoja, kun kaduttaa sanomatta jääneet asiat.

Nyt melkein vituttaa, kun kelaan tapaa, jolla vanhempien rakkaus ja teot on palkittu. Se on ollut riittämätöntä. Mielestäni arvokkainta mitä me lapset voisimme heille antaa on, että yhteen ääneen sanoisimme ;

Isi ja äiti, kiitos kaikesta mitä vuoksemme olette tehneet. Mitkään sanat tai teot eivät riitä osoittamaan sitä arvostuksen määrää, jonka henkilökohtaiset uhraukset ja edesottamuksenne ansaitsisivat. Olemme kiitollisia ja onnekkaita, että saimme teidät kasvattamaan ja johdattamaan meidät tälle elämäntielle.

Tähän loppuun vielä henkilökohtainen johtopäätös : Taitaapa olla matkaa vielä siihen, että itse olisin valmis vanhemmaksi. Ensinnäkin kärsivällisyyttä pitäisi opetella. Taloudellista tilannettakin tulisi luultavasti kohentaa. Hyväksyä aikaiset aamut jonkun toisen menojen vuoksi... ei tulisi mitään. Voi s*atana, kuinka epäkypsä sitä monessa suhteessa onkaan.

.