Kaipaamaan tästä kaupungista jään

Kaipaamaan tästä kaupungista jään

aamukuuden siveyttä, keskiyön jälkeistä olemusta.

Suurenmoista arkkitehtuuria, pieniä porttikongeja,
maailmoja kaikissa noissa ikkunoissa.

Tuloeroja, tyylittömyyttä ja tyylikkyyttä.

Kiireettömiä ja kiireellisiä, juoksijoita

kiinalaisten voimistelijoiden kanssa samassa puistossa, tosissaan spandex-puvuissa pyöräileviä ,

vihelteleviä koiranulkoiluttajia, 

metropysäkkien juoppoja,

porukassa japanilaistuneita gootteja,

tunnettuja kasvoja, 

yön timoja ja turisteja karttoineen

Tupakkakauppoja,

antikvariaatteja ja kahviloita.

Kaupunginosien ominaispiirteitä ja sitä

että ne todella erottuvat toisistaan. 

Kaikkea kontrastia, jonka läpi tunnissa pääsee.

Oulunkylän puutaloja, törkyistä kalasatamaa, 

marmoripintaa, olympiastadion uimalaa
ja asematunnelia,

nistien likaisia patjoja.

Toreja joilla kauppa käy, 

yökioskeja ja kirjastoja,

käytöstä poistettuja raitiovaunulinjoja. 

Linnunlauluntien alamäkeä, keskuspuiston polkuja. 

Seurasaaren kallioilla kiertävää pururataa
ja katuvaloja, 

jotka roikkuvat kahden talon väliin 

pingotetussa vaijerissa. 

...puheet betoniviidakon rumuudesta,

eivät pidä alkuunkaan paikkaansa. 

kuva :tuntematon