Mitä yhteistä on köydettömällä kiipeilijällä ja talvisella tiellä 100 km/h etenevällä autoilijalla?
Kummassakin on henki kyseessä. Mutta miten ne eroavat toisistaan? Kiipijä vastaa riskeistä kehonsa voimin, fysiologisin ominaisuuksin ja valinnoilla; mistä tarttua, mihin suuntaan heijata itsensä.
Autoilija puolestaan on seurantakykynsä ja siunauksen varassa. Jos 100 km:n tuntivauhdissa tapahtuu odottamaton, jänis pomppaa tiellä ja seuraa refleksinomainen väistöliike, kehonhallinnalla tekee yhtä paljon, kuin lukion päättötodistuksella nykyajan työmarkkinoilla.
Omasta selviytymisestä tulee toivoton yritys hallita tuhannen kilon möykkyä, joka tottelee enää vain fysiikan lakeja.
Vaikka joskus adrenaliinikuohuissa kaahailtua tuleekin, em. syystä en juurikaan pidä suurista nopeuksista. Oman ruumiin voimavarat tuntee paremmin, kuin ns. ajotaitonsa ja on helpompi ennakoida edessä olevasta haasteesta suoriutuminen.
(kuva: tuntematon)
No comments:
Post a Comment