Eräs ajatus edellisen postauksen taustalla oli, että monet monet onnettomuudet ja turhat kuolemat johtuvat ihmisten luonnottomasta tavasta liikkua, matkustaa, vaihtaa maisemaa...
Tämä esimerkki tulee pilvien päältä. Airbus A350 kiihdyttää 0.89 machin vauhtiinsa. Nyrkit puristettuna rystyset valkoisina suu jauhaa purkkaa. Muutaman minuutin kuluttua ollaan kymmenessä kilometrissä ja maa näyttää oudolta.
Minua ahdistaa. Eikä pelkästään se, että paikkani sattui kahden lihavan herran väliin, joiden mahat pursuaa puolelleni yli käsinojien. Tieto siitä, että tilanne on sama kuin edellisen kirjoituksen autoilijalla, kuumottaa.
Odottamatta sattuvan, teknisen vian sattuessa ei voi tehdä mitään, ei yhtään mitään pelastautumisensa eteen. Kuoren sisällä korkealla odoteltaisiin sormet ristissä ; jospa se oikosulku virtapiireissä korjaantuisi ja pilotti saisi tämän koneen suoristettua.
Se on vähän sama homma, kuin linnut alkaisi tehdä kevätmuuttonsa kävellen. Veikkaan, että aika moni sorsa jäisi kettujen ja kissojen hampaisiin - eli kuolisi - kun käyttäytyisi ja liikkuisi itselleen epäominaisella tavalla.
(kuva: Life)
No comments:
Post a Comment