Toimistojäbä

Kaksi arkistoa ; tekemättömät ja tehdyt. Aamulla ensimmäinen on täynnä toimeksiantoja, iltaan mennessä se pitää tyhjentää. Kuvien sommittelua, tekstien asettelua. Päivä alkaa kun nappaa ensimmäisen tulosteen käteensä ja istuu koneelle. Aukaisee ohjelmat ja huokaa. Tiedän taas tarkalleen, mitä tulen tekemään seuraavat kahdeksan tuntia.

Minua pyydettiin kesäksi tuuraamaan paikallislehteen. Suostuin, koska säästöni kävivät hupenemaan. Toimenkuvana on ilmoitusten ja mainosten suunnittelu, sekä valmiiden pohjien päivittäminen. Henkilöautojen, päivittäistavaroiden jne. tuotekuvien poimiminen yritysten palvelimilta. Niiden tallentaminen yhteisen aseman hyvin loogisesti nimettyjen polkujen taakse ja uudelleen avaaminen kuvankäsittelyä varten. Toimistojäbä.

Kyllähän erilaiset tehtävät tuovat jotain mielenkiintoa päivään, mutta silti. Hartiat muuttuu sementiksi. Pyörittelen päätä ja olkapäitä, ne rutisee staattisen jännityksen laukeillessa. Heitän yhden paperin valmiiden koriin, juon lasin vettä ja aukaisen toisen dokumentin taitto-ohjelmaan.

Välillä turhauttaa. Välillä on mukavaa. Mietin omia asioita samalla kun siirtelen objekteja työalueella. Puolen päivän aikaan on puolen tunnin tilaisuus käydä pyörimässä pihalla ja/tai syödä. Sitten takaisin. Työtoverit ovat olleet talossa pitkään. Tiettyjä toimintatapoja ja näkemyksiä yritetään istuttaa. Ja noudatankin "parannuspyyntöjä" nöyränä, vaikka oma näkemykseni olisikin toisenlainen. Moni asia on monimutkaista. On ilmoitus- ja määräinnumeroita. Palstojen leveyksiä ja apuviivoja, joita ei passaa ylittää. Pitää olla järjestelmällinen, vaikka käsissäni olevat pään-viivat tekevätkin pitkän kaaren [...]

Päätoimittaja kysyi halukkuuttani kirjoittaa muutama juttu kesäkuussa. Nyökkäilin kiinnostuneena, mutten ole ollenkaan varma jaksanko sitä. Jos istun tässä päivät rasittamassa mieltäni millien tarkkuuksien vuoksi, alkaisinko vielä kirjoittamaan ns. väkinäisistä aiheista. Nyt kun suljen oven, työt jäävät sinne, eivätkä kummittele sen kummemmin ja se on ihan mukavaa. Mutta ensimmäisen viikon aikana olen tullut siihen tulokseen, että työhön kuuluisi kuulua ruumiillisia ponnistuksia. Ei tämä tämmönen kokopäiväinen koneella näpöttäminen ole ihmisten hommaa.

Kolme kuukautta. Kolme kuukautta. Sitten on taas säästöjä ja voin olla rauhassa. Niska, hartiat ja mielenterveys, koittakaa kestää...

(kuva : http://cybernetnews.com/)