Minkälaisia isovanhemmat nuoruudessaan olivat? Iän lisääntyessä se on alkanut kiinnostamaan - varsinkin nyt kun kolme neljästäni on jo kuopattu. Toinen pappa kuoli kauan ennenkuin synnyinkään, mutta kun toinen jätti ns. maallisen vaelluksensa reilu vuosi sitten, havahduin.
Sitä oli vihainenkin itselleen, kun ei ollut osannut / tajunnut tutustua noihin ihmisiin. Tietäähän sitä paljon ja on kuullut kaikenlaista, mutta silti...
Mitä Gunnar mahtoi ajatella soutaessaan tyyntä järvenselkää takaisin kalasta. Minkälaisia ajatuksia hänen päässään liikkui hiihtäessään kymmenien kilometrien partiomatkoja rajamiehenä ollessaan. Kun ilta pimeni ja edessä oli silminkantamattomiin korpimaastoa ja nietoksia. Miten hän koki sodan kylmyyden tai sen, kun vanhat tavat ja taidot alkoivat vaihtumaan direktiiveihin ja koneisiin?
Sitä en saa koskaan tietää.
Siksi meidän olisi hyvä ikuistaa - itsemme lisäksi tuleville sukupolville. Penkoessaan vintillä vanhaa arkkua, voisi löytää isoisovanhempien pölyisiä päiväkirjoja ja lukea näiden ajatuksista ja sen aikaisesta elämästä.
Paljon asioita apinoi ja omaksuu lapsena, mutta siirtyykö veriperimänä muutakin kuin ulkoisia ominaisuuksia? Selviäisiköhän se noista pölyisistä kirjoituksista ; kuinka paljon luonteenpiirteitä ja maailmankatsomusta sukupolvilta toisille siirtyy.
(kuva : pappa vainaa vuonna -87)
.
1 comment:
hyvänkokoinen ahven
Post a Comment