Yhdessä ollaan

Kirjoitin puoli vuotta sitten ajatuksia ihmissuhteista. Nyt olen ajautunut seurustelusuhteeseen, joten tilanne-check on paikoillaan.

Suhtautumiseni on muuttunut, mutta tuolloisen kirjoituksen ensimmäinen lause pitää edelleen paikkansa ; Ihmissuhteet ovat omituisia. Olimme olleet kavereita kolmisen vuotta ennen tätä. Sanan, seurustelu, myötä tuli mahdollisuus osoittaa ja tuntea tunteita fyysisesti ja jakaa elämäänsä syvemmin. Mutta myös liuta odotuksia.

Mistä lie vaikutteet ja mielikuvat saadaan siitä, minkälaista yhteiselon pitäisi olla? Jotain kirjoittamattomia nyrkkisääntöjä tuntuu olevan : tietty määrä yhdessäoloa, lahjojen antaminen juhlapäivänä, käsi kädessä, asioiden jakamista jne.

Sinä olet sinä ja minä olen minä. Ja jos tämä olisi matematiikkaa, pystyisi ne laskemaan yhteen ilman mitään muunnoksia - ja tulos olisi hyvä.

Ehkä olisi pitänyt jättää tilanne-checkit tekemättä ja poistaa tuo edellinenkin postaus. Löyty ajatuksia, joita ei välttämättä hyvällä katsota. Mutta katsotaampa ; "Jos miettii asioita, joita sydämenvalitut toisilleen sanovat, löytyy niistä paljo kaunisteltuja totuuksia". Muistelen tarkoittaneeni sitä, kuinka ihmiset lupaavat olla yhdessä ainiaan. Kyllä sitä niin sanoessaan, silloin oikeasti uskoo siihen - totuuteen, joka näyttää kauniilta.

Juttelin "kultani" kanssa yhtenä yönä tuosta aiheesta ja tuumasin ; "Kun meidän välit on tämmöiset, niin emmä nää ku kaks vaihtoehtoa. 10 vuoden päästä ollaan joko naimisissa tai sitten hyviä ystäviä - ja kummatki niistä ois aika jees.". Ja tarkoitin sitä.

Ja jos nyt uuteen eläimeen pitäisi verrata, niin valitsisin joutsenet tällä kertaa.

...Olipa hankala aihe.

( kuva : www.fotosearch.com )
.