Suomeen jaanyt elama tuntuu etaiselta. Puhelin on ollut kiinni monta paivaa, eika muutakaan yhteytta ole juuri ollut. Tyo vaikuttaa kuin televisio - se vangitsee mielen - ja vapaa-aika kuluu yrityksiin saada kosketusta johonkin aitoon.
Istun vanhalla Venetsialaisella aukiolla. Tuoreen kalan haju kantautuu nenaan, keskustelut, kenkien kopse ja laattakivetykseen roliseva iakkaan naisen karryn aanet kaikuvat huppuni sisalla.
Tunnen olevani osa ymparistoa. Mieli on rauhallinen kuin kotona, vaikka olenkin kaukana. Mietin ; "Mika koti oikeastaan on - muutakuin termi vanhempien talolle tai sille huoneistolle, johon itse tai yhdessa on keratty mieluista materiaa?"
Vastaus... on kai jokaisella omansa
.(kuva : wyatthillassistedliving.com)
2 comments:
"my home is in my head" (bob marlin)
... mighty souls!
Post a Comment