"Mitä hössötystä tämä on?", hämmästeli kissakin Jouluaattona. "Aivan upeeta mahtavaa... ruuhkaa, lahjoja ja koristeita." Olen korviani myöten täynnä tätä vouhotusta - kuten kinkkua ja konvehtejakin, joten tarkastelen Joulua hieman toiselta kantilta.
Lahja saadaan ja lahja annetaan. Itse en ostanut kenellekkään mitään ja koin aattona lievää syyllisyyttä siitä. "Mitä ostaisin?" Kysymykseen löytyisi kait valmiit vastaukset kauppakeskuksista ja kataloogeista. Niistä vain etsimään sitä jotain sopivaa sille jollekkin - ja ruokkimaan materialistista harhakuvaa, niin lahjan saajan persoonan, kuin Joulun tarkoituksenkin suhteen.
Kiitollisuuskin joutuu Jouluna koetukselle. Alkaa joskus vähän vituttaa, kun näkee lahjojen saajien reaktioita. Kalsareitten kohdalla ollaan "aijjaa tämmöset, tosi kivat". Kun taas häikäisevimmän esineen kohdalla kiitos kajahtaa - iso hymy naamalla.
Pelkään ajatusta, jonka mukaan lahjanantajien rooli vastaanottajien silmissä vahvistuisi antamalla tietyn arvon omaavia lahjoja (jouluna, häissä, syntymäpäivinä, valmistujaisissa, jne.) . Läheisimmäthän ostavat aina ne isoimmat. Jos vastaanottaja löytää paketeistaan pelikortit - joista hän ei pidä, tuleeko antajalle olo, että hän on pilannut vastaanottajan juhlan?
"Pitäisi alkaa materiaalilakkoon aina Jouluisin. Ja kun jotain halutaan ostaa ja antaa lahjana, sen voisi hoitaa hajautetusti vuoden mittaan. Yllätys arkipäivässä piristää."
Jaa mutta nyt säästämään rahoja ensi Joulua varten...
.
No comments:
Post a Comment