Babylonin pelinappulat

Pitkästä aikaa näin erästä tuttua messengerissä. Kello oli yli kaksi yöllä, joten kuulumisien lisäksi kysyin ; "miksi olet vielä hereillä?"

Vastaus vahvisti vittuuntunutta asennettani työtä ja yleensäkin tehtäviä kohtaan.

"Silmät meinaa väkisin painua kiinni ja päähän käy. Haluaisin kyllä alkaa nukkumaan, mutta on saatava nämä raportit valmiiksi huomiseksi" , hän sanoi.

Ei kaikissa ammateissa paperihommia tarvitse tehdä, mutta tästä esimerkistä pointti tulee hyvin esiin...

Jos väsyttää, pitäisi voida rauhallisin mielin käydä lepäämään. Miksi "kiduttaa" itseään ei-humaanisten ja pelkästään papereilla olemassa olevien yritysten ja niiden missioiden vuoksi? Jos laiminlyömme jonkun tällaisen paperityön mitä arvokasta oikeastaan menetämme?

Vastakohtaisena skenaariona tilanne, jossa ihmisen tai eläimen hyvinvointi on kyseessä. Kuvitellaan, että huolestunut vanhempi valvoo sairaan lapsensa rinnalla tai ulos kylmyyteen eksynyttä koiranpentua etsitään. Tuskin tuollaisissa tilanteissa ajattelee omaa väsymystään, tuskin vilkuilee kelloaan ; "Parantuispa tuo pentu jo, että pääsisin nukkumaan".

Asioiden - jotka oikeasti ovat tärkeitä - parissa ei tarvita kelloja, eikä aikataulutettuja suunnitelmia. Tekeminen riittää ja se itsessään on palkitsevaa.


(kuva kuvauspäivänä rukalla klo. 06.00. kaikki olivat väsyneitä ja olisivat halunneet nukkua pidemäpään, mutta nyt... rahan ja systeemin ohjaamina valuivat harmaana massana tehtäviinsä)

.