Thursday, February 18, 2010

Laupias samarialainen kirjoittaa työsopimuksen



Näytämme eksyksissä olevalle tietä tai kannamme itseämme heikomman kannuksia. Luonnollisesti. Auttamisesta voi kuitenkin tulla velvoite ja silloin sen mielekkyys kärsii.
.
On kaksi eri asiaa kantaa toisen pakettia, kuin olla se paketti. Tämänhetkinen työtoimenkuvani sisältää mm. koneenkäytön opastamista tietokoneista tietämättömille. Kyllähän sitä kertoo, kuinka Facebookkiin lisätään kuva. No problem.
.
Ihmisläheistä ja leppoisaa, mikäpä siinä. Kukaan ei vain kertonut niistä pahoista katseista, joita saa, jos ei noudata kaikkia normeja.
.
Mukavimmat tunteet syntyvät, kun onnistumme yhdessä asiakkaan kanssa ratkaisemaan ongelmakohdan. Kun näkee miten paljon iloa pienestäkin asiasta voi olla.
.
Pahimmat pettymykset puolestaan, kun aistii osan työyhteisöstä kyräilevän hieman hajamielisen aikataulukuuliaisuuden takia.

Raamatun tarinan mukaan Samarialainen näki tiellä kärsivän ihmisen, jota pappikaan ei ollut pysähtynyt auttamaan. Samarialainen pysähtyi. Jaloa.

Avaintekijä on mielestäni kuitenkin siinä, että sattui sattumalta apua tarvitsevan kohdalle. Veikkaanpa, että jos hänet olisi hyväsydämisyytensä vuoksi palkattu valelemaan öljyä, sekä sitomaan kaikkien kaupungin kärsivien haavat, mies olisi kyllästynyt touhuun, pakannut juhtansa ja lähtenyt matkoihinsa.

(kuva:tuntematon)

No comments: