.
Työttömyys vaatii työtä ja voimavaroja. Joku sanoo, että on liikaa aikaa ajatella. Sitä kyllä on. Kun aamupäivän tekemiset rajoittuu roskien vientiin ja tiskeihin, on kehitettävä jotain tai lankeaa ankeaan ojaan.
Sieltä kömpiminen vaatii saavutuksen. Idean ja konkreettista suorittamista. Pelkkä teoriatason pyörittely paremmasta maailmasta ei toimi, ei allekirjoittaneella ainakaan. Mikä sitten toimii?
Itsensä ulkoiluttaminen on toiminut. Sivuvaikutuksena kehokin on päässyt aika kovaan kuntoon. Kun valitsee kartasta pisteitä ja kiertää ne, saa onnistumisen tunteita. "Minä saavutin jotain - vaikka työtön olenkin."
Muitakin asioita tulee kyllä mieleen ja ne vaivaakin melkein päivittäin. Tuntuu, että "oikeita" saavutuksia mitataan rahalla tai julkisuudella. Tuntuu, että pitäisi päästä esiin. Ilman toisten ihmisten huomiota, tuntee olevansa tyhjänpäiväinen olento. Tästä voi johtua sosiaalisten medioiden suosio, mutta se on asia erikseen.
Tähän loppuun vielä toimiva asia. Ruoanlaitto on yksi sellainen. Siinä työtön tuntee saavansa kiitosta, kun pääsee yhtä ihmisen perustarvetta tyydyttämään. Tässä toimii sama periaate, kuin sormi karttaan ja sinne - ulkoilussa. Valitaan resepti, hankitaan tarpeellinen ja kun ruoka on vetäytynyt (jota ei monesti malta odottaa) ja sitä maistaa, voi jälleen todeta itselleen ; kato perkele, tästähän tuli hyvää, minä onnistuin. Bueno.
No comments:
Post a Comment