.
"Iltaa kohden myrsky alkoi nousta. Sen huomasi parhaiten taskulampun kapeassa valokeilassa, jossa lumi liikkui vaakatasossa ja tuuli puhdisti jään pintaa. Jäljet peittyivät sekunneissa mutta pakotettuna jatkoin vastarintaa..."
Ensikertaisen session jälkeen saavuin takaisin talolle. Pirtissä mummo - tapansa mukaan dramatisoiden tilannetta - kutsui Herraa avuksi. Minusta puolestaan myräkkä oli tunnelmallinen. Kun oli sisällä lämpimässä ja kuuli kuinka luonto raivosi, itsestäänselvää suojaa arvosti jotenkin enemmän.
Yhtäkkiä kaikki pimeni ; ei surinaa, ei sähkön sirinää, eikä minkäännäköistä huminaa. Vain ulkona puhkuva puhuri ja laseihin ropiseva lumi.
Aamulla, läpi yön jatkuneen myrskyn jälkeen, näkymät oli odotetut ; puolimetrisiä kinoksia, katkenneita oksia ja paikoiltaan pois lentäneitä tavaroita. Sähkötkin olivat vielä poikki.
Isäntä oli edellisiltana sanonut tulevansa Riekkiin. Aavistelin tuiskun tukkineen tien sarkojen kohdalta, joten lähdin tarkistamaan asiaa. Totesin tilanteen olevan epäilty ja tein siitä ilmoituksen.
Tien kunnossapitovastaavaan oli jo oltu yhteydessä. Hänen kerrottiin vedonneen puuttuviin viitoituksiin. "Jos ja kun kaupunki ei tässä tapauksessa ollut huolehtinut viitoituksesta, emme lähde auraamaan sitä. Asia on niin, että tie avautuu vasta kun kepit ovat ilmestyneet tien reunoille..."
Kiitos avuliaan naapurin, joka traktorillaan puski pienen väylän Kuusilehtoon. Sen uran avulla aura-auto pääsi illalla aukaisemaan tiemme takaisin sivistykseen.
No comments:
Post a Comment