Heräsin sateen ääniin. Minulla oli vapaapäivä, mutta nousin silti aikaiselle aamiaiselle. Syötyäni kävelin rannalle, sidoin kengät ja tungin lahkeet sukkiin. Meri näytti maalaukselliselta. Horisonttia verhosi hento usva ja aurinko alkoi läpäisemään pilviä sieltä täältä muodostaen valopatsaita maahan.
Yhden laiturin nokassa seisoi kalastaja. Ei se mitään ollut saanut, kunhan nautti nousevan aamun rauhasta. Tuli ikävä Suomen kesää, jokivartta, linnunlaulua ja Bellan rantapusikossa rymyämistä.
Äkkiä ikävä unonhtui. Näin edessä erään toisen luontokappaleen. Se ei paljoa rymynnyt, mitä nyt kipristeli kymmentä taivasta päin sojottavaa raajaansa. Yllätyin kuinka avuton selälleen kippautunut rapu voikaan olla.
Noukin lähimmän korren ja ojensin sen kohti saksikättä. Rapu tarttui siihen pihdeillään ja pienen yksilön puristusvoimakin tuli niin ikään yllätyksenä. No, käänsin kaverin jaloilleen ja jatkoimme matkaa, kumpikin tahoilleen...
.
No comments:
Post a Comment