Muutama vuosi sitten lainasin kirjastosta kirjoja, tutkin asioita netissä. Jotenkin etsin pohjaa kaikelle sille mitä tein ja ajattelin. Rastafarismista, psykologiasta, salaliitoista. Ja esimerkiksi talvisin, kun liikuin ulkona, luin kerrospukeutumisesta, venyttelystä ja erinlaisista ravinnoista.
Nuo asiat iskostui käytännön kautta osaksi ajatusmaailmaa. Tänä päivänä tiedän, että venyttelyn puute kangistaa raajat, rasvainen ja taikinamainen ruoka alkaa ummettaa ja sen, mitä suurinpiirtein mitäkin säätä varten kannattaa pukea päälleen.
Sama oli valokuvauksen kanssa. Tutkin teoriaa todella. Sitten siirryin käytäntöön, ja opin sieltä. En terminologiaa tai muuta sellaista, vaan yksinkertaisesti ; mikä minkälaisessakin olosuhteessa toimii hyvän kuvan aikaan saamiseksi.
Tänään tiedontankkaus on vähäistä. Miksi näin, en tiedä. Välillä on tunne, että pitäisi tankata. Pitäisi tietää teoriassa asioita , joita ei koskaan edes tarvitse, näe, koe tai kuule käytännössä. Miksi? Kai sitä vain odotetaan. Että voisi näyttää olevansa tietoinen, väitellä näkemyksistään ja keskustella antoisammin.
Tiedän kamerassa jotain osaa kutsuttavan sulkijaksi, fleecen lämmittävän ja muutaman lasin vettä päivittäin olevan ihan jees.
Elukoitten kanssa se riittää. Ei tarvitse keskustella valmiista aiheista ja siitä, miten itse on ne päässään kääntänyt. Kunhan on vaan - ja niin toivoisi sen ihmisten välilläkin menevän.
.(kuva http://ste5ens.wordpress.com/)
No comments:
Post a Comment