.
Kokemuksesta olen kiitollinen, aika oli vaihtelevaa. Asustelin vanhempien luona, kavereiden sohvilla, mummolan vinttikamarissa, lentokentän lattialla, yöjunissa ja hotelleissa.
Sitä vieraalle aina sanotaan ; ole kuin kotonasi. Ei se niin kuitenkaan mene. Aina sitä - jo kohteliaisuissyistäkin - on mukauduttava isäntäväen aikatauluihin ja elintapoihin. Ei voi kävellä munasillaan jääkaapille tai vaihella kanavia tv:stä, kun siltä tuntuu.
Olo oli kokoajan jotenkin keskeneräinen. Takaraivossa kulki kysymys ; minne mennä seuraavaksi ja mitä tehdä. Kuusamosta aikalailla kaksi kuukautta sitten lähtiessäni, suoraansanottuna vitutti se tilanne - näkeehän sen silloisista kirjoituksistakin. Silloin lähdin kävelemään.
Orastava tauti puhkesi. Nukuin taivasalla yöpakkasessa ja liftailin tietäni eteenpäin. Kolmannen päivän iltana kuumetta oli 39 ja olo maailman paskin. Sairastin reilu viikon ja tuona aikana ajattelin asioita. Nyt reissusuunnitelmien rinnalle, vaakakuppiin vastapainoksi, nousi myös oma kämppä. Makasin tosiaan velipojan luona ja seurasin hänen toimiaan ; keitteli kahvia, kuunteli musiikkia, käväisi koneella ja väliin ulkona harrastelemassa. Se näytti mukavalta.
Kun tervehdyin, päätös reissuunlähdön ja oman asunnon välillä odotti vielä. Helsingissä sain yöpaikan ystävältä ja väliin olin hostellissakin, kun halusin antaa talonväelle rauhaa. Istuin busseissa tietämättä mihin ne menee. Tiesin kuitenkin, että päätepysäkiltä ne kääntyvät takaisin. Katselin ihmisiä ja tuntui, että jokaisella heistä oli paikka, jonne pimeän tullen mennä. Minä vaeltelin kaduilla ja odotin jotain. Siinä vaiheessa vaaka alkoi kallistua asunnonhankinnan puoleen.
Vuokrakohteita riitti, mutta niin myös hakijoita. Käväsin muutamassa näytössä nyökyttelemässä päätä kymmenen muun kanssa, "ompa kiva joo", ja täytin jotain kaavakkeita. Huomasin, että työtön ei sijoitu kovin korkealla siinä listassa, jossa katsotaan maksuvarmuutta. Viimein asunto kuitenkin löytyi - ja samana viikonloppuna syntyi vanhempia kiittävä kirjoitus. Porukat lastasivat pakettiautoon varastossa ollutta irtaimistoani ja ajoivat yötä myöten 800km. Nukuttiin tyhjän huoneen lattialla pari tuntia ja kannettiin seuraavana päivänä kamat sisään.
Avot. oli kämppä. Mutta kovin kodikkaalta se ei alkuun tuntunut. Ennemminkin hotellihuoneelta. Tilpehööri ja krääsä puuttui.
Nyt kuukauden ajan, kun Koillissanomia ja muita lehtiä on kerennyt kertyä hyllyyn, vaatteita ja sukkia sinne tänne, vähän pölyä lattioille, muutamia kuvia seinille ja tiskiä altaaseen, alan viihtyä.
Pitkästä aikaa on mukava olla paikallaan. Käydä kauppahallista pihvi ja paistaa se, kun on nälkä. Lähtiessään ulos vaikka keskellä yötä, ei tarvitse ilmoitella kenellekkään ja olla pyytämässä avaimia lainaan. Saa rauhassa tehdä mitä tekee ja odotella kesää...
"Peace - that was the other name for home"
- Kathleen Norris
.
No comments:
Post a Comment