Hei opettaja,
luin tuossa sukulaistyttöni kirjoitelman, jonka punakynämerkinnät olivat sinun.
Arvostelutavastasi syntynyt tunne oli suoraan sanottuna vittuuntunut. Lukioiässä ihmiset ovat herkimmillään. On hyvä, että ns. kieliopissa ojennetaan, mutta persoonalliseen kerrontatapaan ei pitäisi puuttua. Eikä palautteen missään nimessä pitäisi olla pelkästään negatiivista - kuten se tässä tapauksessa oli.
Olet varmaan joskus lukenut pedagogiikkaa. Minä en, mutta luulen, että kritiikin (varsinkin kyseiselle ikäryhmälle) pitäisi alkaa positiivisesti - mikä on hyvää - jonka jälkeen keskivaiheen huomautukset ja sitten kannustava lopetus.
Yksi ainekirjoitus, lukukausitasolla satojen joukossa, voi tuntua sinusta pieneltä ja merkityksettömältä, mutta kirjoittajalle ei.
Opetuksestasi paistaa läpi suhtautuminen siihen työnä, eikä niinkään ohjaamisena. Se näkyy liukuhihnamaisena palautteena ; "kiinnitä huomiota välimerkkeihin.", "lauserakenteet eivät oikein toimi.", "miten käytät puolipistettä?"
Helpompihan se varmaan on merkitä vain ne "selvät" virheet, mutta vetoan nuorison tunteisiin ja pyydän sinua miettimään ; mitä jos jokaiseen paperiin laittaisit vähintään yhden hyvin tehdyn asian?
Terveisin,
Jaakko,
äidinkieli tyydyttävä
1 comment:
Oi, tuli ihan oma lukio mieleen. Yksi äidinkielen opettajani arvioi tekstejäni sen perusteella, että hänen mielestään minun mielipiteet olivat osittain järjettömiä. Minusta puolestaan hän ei vain ymmärtänyt kantaani, mutta en muuttanut tyyliäni hänen vuokseen, vaikka sain jatkuvasti huonoa palautetta. Sama opettaja lähetti molemmat äidinkielen aineeni ylioppilaslautakuntaan arvosanalla B, ja molemmat tulivat takaisin M-arvoisina. Tuntui siltä, että jos alkuperäisenä tarkistajana olisi ollut toinen opettaja, joka olisi ne ehkä lähettänyt parempina lautakuntaan, ehkä ne olisivat voineet tulla entistä parempina takaisin :P Mutta onneksi lopulta sillä ei ole niin kauheasti väliä... tiedän mihin kykenen, eikä sitä arvoa voi määrittää opettaja, eikä lautakunta. :)
Post a Comment