Varoituksen raippa

"Miten piinallista vajota näin syvälle himon syövereihin
- yhtäkkiä unohdin kirjoitukset, unohdin runot.
Mikä onni etten tiedä mitä on edessäpäin,
tuulen suhina hälventää huoleni, voin yhä iloita."


- Ikkyuu, Riehaantunut pilvi (suom. Kai Nieminen)

En oikein tiedä mitä elämältä haluaisin. Vitun ristiriitaista. Vaikka kaikki tuntuu olevan raiteillaan, silti on väliin tämä tyhjiö.

Tunnistan tunteen. Se on ollut minussa aiemminkin. Ikäänkuin kaikki kiinnostus tulevaisuuden tavoitteisiin olisi kadonnut ja turhaa.

Ja kuinka äkkiä se tuleekaan. Vielä pari viikkoa sitten visioin isommasta asunnosta ja työhuoneesta. Siellä istuisin ja tekisin julisteita, kirjoittelisin ehkä kirjaa.

Tänään olin jo hommaamassa kämppää jostain vitun Vähäkyröstä. Eikä suunnitelmissa ollut tehdä siellä mitään, kunhan maisemat vaihtuisi.

Auttaisiko se?

Välillä tuntuu, että jää jälkeen. Kun muut tekevät jotain pitkäkestoisesti ja harjaantuvat ammatissaan vuosia, itse hyppii lyhyissä ja kiinnostuksen kohteet vaihtuu.

Mitä minä olen tehnyt pitkäkestoisesti, missä voin 15 vuoden päästä mieltää itseni konkariksi?

Vai kannattaako missään, riittääkö että hengittää? Eikö se Armageddon, 2012, joku komeetta ja ydinsotakin ole jo tulossa?

Tätä mietin tänään. Elämän tarkoitus... on aina kaksi askelta edellä.

.

Zeitgeist - päivä 13.3.2010

"1 % ihmisistä omistaa 40 % maailman varallisuudesta."

...oli yksi esitetyistä väittämistä. Maailmanlaajuinen tapahtuma järjestettiin tänä vuonna yli 70 maassa. Rekisteröityneitä jäseniä Zeitgest-liikkeellä on 400.000 ja luku kasvaa.

Seuratakseni suomalaisen alajaoston valmisteluita, saavuin paikalle hyvissä ajoin. Ei kovinkaan järjestelmällistä, mutta toimintaa kuitenkin. Z-liikkeen- tunnuksella varustettuja kortsuja, sekä dyykattua ruokaa oli tarjolla. Otin kortsun. En yleensä käytä, mutta mitäpä sitä ei tietoisuuden lisäämisen eteen tekisi. Vanha kattotuuletin yhdessä hämyisän valaistuksen kanssa loi alamaailmallista-tunnelmaa.

Sitten meidät ohjattiin teatteriin ja leffa laitettiin pyörimään. Tykkäsin todella paljon Zeitgeist Addendumin alkuintrosta. 10 minuuttia kului ja alkoi tulla liikaa sanoja, jotka sotkeutuivat toisiinsa. Asiat käytiin läpi liian perinpohjin.

Nostan hattua dokumentin tekijöille laajoista taustatutkimuksista, mutta johtopäätösten ulostaminen oli ummehtunutta. Niinkuin ammatillinen kieli yleensä - jota vain tietty ryhmä ymmärtää - kalpenee sen kielen, jota jokainen ymmärtää, rinnalla.

Olin ajatellut olla vastaanottavainen, mutta toisen puoliajan Science Fiction kävi sietämättömäksi. Tuli tunne, että Zeitgeist-liikkeen lobbaama Venus-project (vaihtoehtoinen yhteiskunta) oli tiedemiesten ja Star Trek- fanien oma pieni fantasiamaailma, jossa kaikki toimisi tietokoneella.

Uudessa yhteiskuntamallissa rahaa ei siis olisi. "Mi casa es Tu casa" ja muilla lähimmäisenrakkaudesta kumpuavilla aatteilla mentäisiin. Tavarat saataisiin tilaamalla. Ainoastaan murto-osa uuden maailman asukkaista tekisi töitä. Ei olisi vaaleja tai hallituksia, vaan Internetissä olisi yhteiskunnallinen sivusto, jonne voisi lähettää ehdotuksiaan - niin kuin Niksipirkkaan nykyään ja parhaimmat jutut julkaistaisiin.

Tuli tunne, että tämä uusi Venus-maailma on fiksujen ihmisten maailma. Mihin tyhmät siellä joutuisi, kun kaikki pyörisi Tiede-lehden tilaajien vaikutuksesta?

Yritin naputella muistiinpanoja kännykkään, mutta saman kertojan sama ääni ja samat sanat ja samat ongelmat ja samat ratkaisut alkoi lopulta puuduttaa.

Mitä jäi käteen? Vaikka tärkeän asian - valtakoneiston paljastamisen eteen töitä tehtiin, jäi tapahtumasta yläasteen diskon kaltaisella vakavuudella järjestetty maku. YouTubesta heijastetut videopätkät ja poltetun levyn pätkiminen kaivoi kuopan, johon kompastuttiin.

Sama syy on mielestäni muissakin, kohta valtaanastuvan sukupolven, muutoshenkisessä tapahtumissa ; järjestelyiden ja uskottavuuden puute.

Lukuunottamatta Venus-projektin hypetystä Zeigeist Addendum oli kuitenkin kattava tietopaketti siitä, miten kourallinen ihmisiä hallitsee "maailmaa". Kannattaa tutustua asiaan ja valita puolensa ennen konfliktien puhkeamista. Tässä linkki suomen Z-liikkeen sivulle.

"Man is still as he was; is still brutal, violent, aggressive, acquisitive, competitive. And, hes built a society along these lines." - Jiddu Khrisnamurti

(kuva:tuntematon)

Perintömaat

Puoli vuosisataa sitten, isäni isä rakensi perheelleen talon Itä-Kuusamon korpeen. Tontti hankittiin, koska mummo ei halunnut jättää kotikyläänsä. He raivasivat ympäröivän maaston ja kynsivät sen suotuisaksi viljelyyn.

Paikasta on pidetty huolta. Hyvin hoidettuna pappa sen aikoinaan jätti ja isä jatkoi siitä. Piharakennusten kattoja on huovattu, peltejä vaihdettu, seiniä maalattu ja ympäröivää metsää harvennettu.

Meitä sisaruksia on kolme. Nuorimmainen täytti juuri 17. Vanhemmat ikääntymässä ja isonvanhemmat - yhtä lukuunottamatta - ikuisessa unessa. Kun vetovastuu jonain päivänä siirtyy meille, miten käy sukutilan?

Mietin ja kirjoitan tätä tänään, 25 vuotiaana, Helsingin Kalliossa.

Mieleni tekisi jatkaa suvun miesten työtä. Muuttaa lapsuusmaisemiin - maaseudulle mummolaan. Pitää talosta huolta, lämmittää pirttiä, ruokkia eläimiä, sahata tuulenkaatoja ja käydä kalassa.

Tämän ajatuksen läpi tarkastellessa aikaani eteenpäin, moni asia tuntuu turhalta ; Miksi alkaisin panostamaan uraan (alalla jolla ei ylipäätänsä ole varmuutta), jos veri vetää jokatapauksessa Koillismaalaiselle syrjäkylälle jatkamaan hyvin alkanutta historiaa?

(kuva:tuntematon)

Poimintoja:

-

"Idea on että maailma täyttyy rinkkaselkäisistä vaeltajista, dharman kulkureista, jotka eivät suostu hyväksymään yleistä vaatimusta, että täytyisi kuluttaa ja rehkiä saadakseen etuoikeuden tuhlata rahansa roskaan jota ei edes halua ; jääkaappeihin, telkkariehin, autoihin, hiusöljyihin ja deodorantteihin, tavalliseen roinaan joka päätyy viikon päästä roskikseen. Että on vankina työn, tuottamisen ja kuluttamisen oravanpyörässä.
-

Minulla on näky suuresta rinkkavallankumouksesta : tuhannet, miljoonat nuoret vaeltavat rinkka selässä, kiipeävät vuorille rukoilemaan, saavat lapset nauramaan ja vanhukset iloisiksi. Zen-sekopäistä jotka kirjoittavat runoja joita mieleen juolahtaa, ja jotka olemalla hyviä ja tekemällä yllättäviä, outoja tempauksia herättävät ihmisissä ja kaikissa elävissä olennoissa uskon ikuiseen vapauteen."

- Jack Kerouac: Dharmapummit (arvostelu)

.

“May we live long and die out”

Kaveri linkitti seuraavanlaisen kansanliikkeen kotisivun : Voluntary Human Extinction Movement. Se sai miettimään suvunjatkamista.

Pääajatuksenaan VHEM julistaa rakkautta maapallolle ja vähät välittävänsä ihmisrodusta. Sitä, että ihmisen tulisi elää nauttien ja sitten kuolla. Nykyään miljoonat eläin- ja kasvilajit ovat ajautuneet sukupuuttoon yhden lajin aikaansaannoksena. Se yksi laji on Homo Sapiens ja siksi sen pitäisi hävitä.

Liikkeen kannattajat sitoutuvat siihen, etteivät tuota lapsia - etteivät kuormittaisi maapalloa yhtään enempää.

Ajatus on kultainen. Ekoteko sanan varsinaisessa merkityksessä, jonka rinnalla kierrättäminen kuulostaa naurettavalta (onhan se jokatapauksessa muutenkin)

Vähemmän lapsia = vähemmän tulevia aikuisia = vähemmän koulutusta, tuotteita = vähemmän kapitalismia = vähemmän tarvetta rakentaa, vähemmän saastetta = parempi, vihreämpi huomen. Ihan kiva yhtälö.

Mutta, kuten jo kymmenissä asioissa aikaisemmin, on tässäkin se kääntöpuoli. Eräs asia, joka painaa, kun tälläiseen liikkeeseen liittymistä miettii. Ja se mikä painaa on jalkojen välissä. Kivespusseissa. Siittiöt. Sukuni viimeiset miehet.

Ne samat syyt, jotka alunperin ovat ajaneet yhteiskunnan tähän tilaan, saa minut miettimään jälkeläisiä. Jonkinlainen omahyväisyys. Halu hiihdellä valmiita latuja. Halu seisoa sukutilan pihalla ja sanoa, tämä jää teille. Halu saada itsestään jotain pysyvää jälkeensä. Halu tarjota porukoille lapsenlapsi, jota tuuditella, kun itse olemme kasvaneet jo sen verran isoiksi, ettei syliin sovita.

Luonnossa lisäännytään lajin säilymisen vuoksi. Sen kohdan ihmiset kuitenkin voivat vetää ylitse, meitä on jo liikaa. Mutta "oma vauva" on ajatustasolla jotain ilmeisen tavoiteltavaa. Sehän kuuluu siihen kokonaisuuteen, jonka nimi on elämä ja johon me käytämme koko elämän.

Suvun jatkamista odottavat siittiöt makaavat odottaen nyyteissäni. Saa nähdä mihin suuntaan ne sieltä lentävät.

Ich Komme!

(kuva : Pipilotti Rist)

Päivän mietelause :

" My future project is to live my next minute "

- Paolo Coelho

.