Vuosikymmenen viimeiset tunnit

Istun vastikään vuokraamani asuntoni lattialla ja katson taaksepäin mennyttä vuotta.

Sen ensimmäisellä viikolla sanoin silloisen kämppäni irti ja jättäydyin taka-alalle yrittäjyyden tehtävistä.

Muistan, kuinka muutos pelotti. Vietin unettomia öitä miettien teenköhän oikein. Ei sitä turhaan sanota, että suurin ja vaikein askel on ensimmäinen. Seisoin tyhjän päällä. Kyllä joskus jälkeenpäin - rahattomana ja vailla päämäärää - kaduin ja ajattelinkin ; miksi tein niin?

Sitten muistin miksi : halusin asioiden muuttuvan.

Ja kohti muutosta asiat rullasivat. Tosin hitaasti. Sen huomaa vasta jälkeenpäin. Tuossa taannoin mietittiin kohtaloa ja sattumaa. Minusta tuntuu, että on olemassa jokin johdatteleva "voima". Sen aktivoiminen näyttää vain vaativan oman aloitteen.

Tick, tock. Vuosikymmenen viimeiset tunnit kuluvat. Ennenkuin votka narskahtaa auki - tai miksei jo sen narskahdettuakin - voisi miettiä minkälaisia asioita tulevalta ajaltaan haluaisi.

...