Mummoni kertoo seuraavaa ;
"Oli vuosi 1941. Pieni siskoni menehtyi keuhkokuumeeseen. Isä rakensi laudoista arkun. Se oli lapsen mittainen ja vuorattu vaatteilla. Meidän kylältä Määttälänvaaraan - jonne ruumisauto pääsi maantietä - tuli matkaa 20 kilometriä. Arkku nostettiin olkapäille ja lähdimme kulkemaan. Minä kannoin reppua, siellä oli suolattuja särkiä ja ruisleipää kantajien evääksi. Silloin oltiin elämän äärirajoilla, mutta elämän kuitenkin..."
No comments:
Post a Comment