Monday, September 7, 2009

Puhelinlakossa



Kännykkäni on ollut kiinni parisen viikkoa. Ärsytti 24/7 tavoitettavissa oleminen, jonnin joutavat lätinät, sekä muka tärkeät ilmoitukset ja kysymykset.

Aluksi tuntui, että on huono kaveri. Vaan sitten ajattelin, että soittaja voi soittaa saman asian varmaan jollekkin toiselle ja vaihtaa juttunsa hänen kanssaan - eivät ne kuitenkaan niin henkilökohtaisia olisivat olleet.

Kuinka monille eri aiheille onkaan sama kenen kanssa niitä ruotii (jos mitään "se on mun bestis, enkä kerro salaisuuxii kellekkää muulle" - lässytystä ei lasketa) ? Niinpä. Nopeasti tulee mieleen vain yksi henkilökohtaisen arvon omaava tieto ja se on suvun jäsentä koskeva kuolinilmoitus.

Pientä närkästystä tämä kokeilu on aiheuttanut. Kun kyläilee vanhanaikaisesti - etukäteen ilmoittamatta - siitä ei jostain kumman syystä kaikki tykkää. Ymmärrän toki, että siellä saattaa pornon katsominen tai jokin vastaavaa toiminta olla käynnissä, mutta kyllä minulla on aikaa oven takana odotella se pari minuuttia. Kunhan huudahtaa, että kotona ollaan ; "Oota, mä tuun kohta".

Niin muuten, jos asiaa tulee, minut tavoittaa sähköpostitse. Mieluiten lukisin kirjeitä, mutta niitä tuskin kirjoitetaan - toisin kuin kahden-kolmen sanan tekstareita ; "mitä meinaat tehä?"

No, meinaan jatkaa lakkoa ja suositella samaa kaikille.
.


2 comments:

Tarja van Veldhoven said...

Puhelinlakko kuulostaa hyvältä. Mä olin joskus muutama vuosi sitten muutamalla eri puhelinoperaattorilla töissä ja töihin kuului, ylläripylläri, tosi paljon puhelimeen puhumista. Siihen aikoihin tuli myös käytettyä henkilökohtaista puhelinta todella paljon. Kun pääsin siitä työstä eroon, oon ollut tosi onnellinen jättäessäni puhelimen käytön minimiin. Tuli jotenkin mitta täyteen puhelimessa puhumisen kanssa.

Mulla on nykyisin puhelin olemassa sen vuoksi, että voi hätätilanteessa soittaa apua ja pienoiseen muuhun käyttöön myös. Tekstiviestejä en jaksaisi nykyisin naputella enää yhtään, mut vastaan tekstariin kun joku semmosen joskus lähettää.

Musta on ollut todella rentouttavaa kun ei välitä siitä ottaako puhelimen mukaan ulos lähtiessä (äiti ei aina tosin tykkää kun yrittää välillä tavoitella eikä saa päivään kiinni, mut on oppinut jo että olen aika huoleton puhelimen kanssa). En vois kuvitellakaan palaavani siihen puhelinriippuvaiseen elämään takaisin. :)

Sit pitäis vaan oppia vierottamaan itsensä netistä ja telkkarista, mut siihen saattaa vielä mennä hetki jos toinenkin :P

El Jago said...

oli mukava lukea kommenttisi. joo-o, hetki jos toinen hyvinki :D