Päivän kuva : Mother Earth

Päivän mietelause :

"Do not hire a man who does your work for money, but him who does it for love of it."

- Henry David Thoreau
.

Toimistojäbä

Kaksi arkistoa ; tekemättömät ja tehdyt. Aamulla ensimmäinen on täynnä toimeksiantoja, iltaan mennessä se pitää tyhjentää. Kuvien sommittelua, tekstien asettelua. Päivä alkaa kun nappaa ensimmäisen tulosteen käteensä ja istuu koneelle. Aukaisee ohjelmat ja huokaa. Tiedän taas tarkalleen, mitä tulen tekemään seuraavat kahdeksan tuntia.

Minua pyydettiin kesäksi tuuraamaan paikallislehteen. Suostuin, koska säästöni kävivät hupenemaan. Toimenkuvana on ilmoitusten ja mainosten suunnittelu, sekä valmiiden pohjien päivittäminen. Henkilöautojen, päivittäistavaroiden jne. tuotekuvien poimiminen yritysten palvelimilta. Niiden tallentaminen yhteisen aseman hyvin loogisesti nimettyjen polkujen taakse ja uudelleen avaaminen kuvankäsittelyä varten. Toimistojäbä.

Kyllähän erilaiset tehtävät tuovat jotain mielenkiintoa päivään, mutta silti. Hartiat muuttuu sementiksi. Pyörittelen päätä ja olkapäitä, ne rutisee staattisen jännityksen laukeillessa. Heitän yhden paperin valmiiden koriin, juon lasin vettä ja aukaisen toisen dokumentin taitto-ohjelmaan.

Välillä turhauttaa. Välillä on mukavaa. Mietin omia asioita samalla kun siirtelen objekteja työalueella. Puolen päivän aikaan on puolen tunnin tilaisuus käydä pyörimässä pihalla ja/tai syödä. Sitten takaisin. Työtoverit ovat olleet talossa pitkään. Tiettyjä toimintatapoja ja näkemyksiä yritetään istuttaa. Ja noudatankin "parannuspyyntöjä" nöyränä, vaikka oma näkemykseni olisikin toisenlainen. Moni asia on monimutkaista. On ilmoitus- ja määräinnumeroita. Palstojen leveyksiä ja apuviivoja, joita ei passaa ylittää. Pitää olla järjestelmällinen, vaikka käsissäni olevat pään-viivat tekevätkin pitkän kaaren [...]

Päätoimittaja kysyi halukkuuttani kirjoittaa muutama juttu kesäkuussa. Nyökkäilin kiinnostuneena, mutten ole ollenkaan varma jaksanko sitä. Jos istun tässä päivät rasittamassa mieltäni millien tarkkuuksien vuoksi, alkaisinko vielä kirjoittamaan ns. väkinäisistä aiheista. Nyt kun suljen oven, työt jäävät sinne, eivätkä kummittele sen kummemmin ja se on ihan mukavaa. Mutta ensimmäisen viikon aikana olen tullut siihen tulokseen, että työhön kuuluisi kuulua ruumiillisia ponnistuksia. Ei tämä tämmönen kokopäiväinen koneella näpöttäminen ole ihmisten hommaa.

Kolme kuukautta. Kolme kuukautta. Sitten on taas säästöjä ja voin olla rauhassa. Niska, hartiat ja mielenterveys, koittakaa kestää...

(kuva : http://cybernetnews.com/)

Saavutuksien huumaa

Mitkä ovat ihmiskunnan tavoitteet, mihin tähtäämme. Onko niin, että "yhteisöstä" riippuen se vaihtelee, eikä mitään varsinaista yhteistä päämäärää ole olemassakaan?

Terveysalalla ihmiset haluavat kai kehittää keinot sairaattomaan ja iänkaikkiseen elämään.

Mainosalalla pyritään luomaan aina vain erottuvampi kampanja.

Teollisuus tähtää tehokkaampaan ja nopeampaan automatioon.

Tekniikka tuottaa jo nyt viihdettä, jossa mielikuvitusta ei tarvita ja lisää on tulossa.

Rakennusala puolestaan tekee taloista aina vaan nykyaikaisempia, sekä helppohoitoisempia.

Urheilussa yli-ihmiset treenaavat orjallisesti ohjelmaansa ja kisaavat vuosittain millien paremmuudesta.

Listaa voisi jatkaa, mutta pointti lienee selvä. Tulemmeko koskaan tyytyväisiksi. Onkohan olemassa tämä halutaan saavuttaa - rajaa. Ajatellaanko tulevaisuutta, vaiko oman elämän aikana aikaansaatuja saavutuksia enemmän?

Mielestäni meillä on tarpeeksi jo kaikkea. Tuottoa tavoittelevat innovaatiot ja ajatusvirrat voidaan kääntää lapsuudesta tuttuun hullutteluun ja elää hieman kevyemmin.

.

Päivän mietelause :

"Te natsit voitte viedä minulta kaiken, henkenikin. Mutta ette voi minun puolestani päättää, miten suhtaudun tähän."

- Victor Frankl, keskitysleiriltä
.

Sukupolvelta toiselle

Minkälaisia isovanhemmat nuoruudessaan olivat? Iän lisääntyessä se on alkanut kiinnostamaan - varsinkin nyt kun kolme neljästäni on jo kuopattu. Toinen pappa kuoli kauan ennenkuin synnyinkään, mutta kun toinen jätti ns. maallisen vaelluksensa reilu vuosi sitten, havahduin.

Sitä oli vihainenkin itselleen, kun ei ollut osannut / tajunnut tutustua noihin ihmisiin. Tietäähän sitä paljon ja on kuullut kaikenlaista, mutta silti...

Mitä Gunnar mahtoi ajatella soutaessaan tyyntä järvenselkää takaisin kalasta. Minkälaisia ajatuksia hänen päässään liikkui hiihtäessään kymmenien kilometrien partiomatkoja rajamiehenä ollessaan. Kun ilta pimeni ja edessä oli silminkantamattomiin korpimaastoa ja nietoksia. Miten hän koki sodan kylmyyden tai sen, kun vanhat tavat ja taidot alkoivat vaihtumaan direktiiveihin ja koneisiin?

Sitä en saa koskaan tietää.

Siksi meidän olisi hyvä ikuistaa - itsemme lisäksi tuleville sukupolville. Penkoessaan vintillä vanhaa arkkua, voisi löytää isoisovanhempien pölyisiä päiväkirjoja ja lukea näiden ajatuksista ja sen aikaisesta elämästä.

Paljon asioita apinoi ja omaksuu lapsena, mutta siirtyykö veriperimänä muutakin kuin ulkoisia ominaisuuksia? Selviäisiköhän se noista pölyisistä kirjoituksista ; kuinka paljon luonteenpiirteitä ja maailmankatsomusta sukupolvilta toisille siirtyy.

(kuva : pappa vainaa vuonna -87)

.

Kirje Huey Newtonille

"En lepää ennen kuin ihmiset kulkevat vapaina ja huolettomina maan päällä. Jokainen toteuttaa itseään verensä ja heimonsa mukaan, rauhassa vapaassa maailmassa.





Ennen kuin kaikki voivat etsiä, kenenkään estämättä ajattelunsa ilmenemismuotoja. Ei pelon ja syyllisyyden tummia pilviä heidän ja auringon välissä, ei palavia vauvoja poisteljettyjä nuoria miehiä, ei paperimaailmaa tunkemassa lihan ja lihan väliin ihmisten kohdatessa.




Ennen kuin nuoret naiset pääsevät jaloilleen, kunnioitettuina ja pelottomina synnyttävät voimakkaita poikia rakastaen ja tanssien. Ennen kuin nuoret miehet voivat viimein luovuttuaan kovuudestaan, palata nuorten miesten mietteisiin, ennen kuin nauru kirmaa alas vuoriltamme ja täyttää tasankomme."

- Diane di Prima: Vallankumoukselliset kirjeet

(kuva : http://ww2.lafayette.edu/)

Poimintoja :

ollaksesi oma itsesi...

sinun ei tarvitse tehdä sitä oikein
sinun ei tarvitse mennä oikeaan paikkaan
tai joutua oikeisiin olosuhteisiin
sinun ei tarvitse tavata oikeita henkilöitä

tämä on oikea paikka
nämä on oikeat olosuhteet
ja sinä olet oma itsesi

- olematon

Mellakka ja murroksen tuulet

Vappuaattona humalaiset ja muutosta vaativat nuoret heiluivat Helsingissä, Murrostorstai 2009 - tapahtumassa. Reclaim the City:ssä touhu alkoi provosoivalla live-musiikilla, jonka jälkeen mielenosoitusjoukkio lähti vyörymään Etelärantaan.

Tunnelma kulkueen keskellä tuntui räjähdysherkältä. Iskulauseita ja pulloja lenteli. Tien varrella olevien rakennuksien julkisivuikkunoita pirstoutui, parin auton sivupelit potkaistiin alas ja kävipä joku tökkäämässä soihtunsa poliisiin. Pieni kipinä olisi riittänyt aikaansaamaan pienen mellakan, mutta kukaan ei tiennyt mitä tehdä, mihin edetä tai oikeastaan minkä vuoksi jotain pitäis tehdä.

Naurettavinta oli 15-vuotiaiden lähiö-gangstereiden uho ja panos asiaan. Suupielistä vaahtosi sylki, viina ja sappinesteet kun he huusivat ; "Vitun siat". Ja kysyttäessä, "Miten sun mielestä asioita vois parantaa?", sai vastauksen, "Hakkaamalla nuo vitun siat". OK.

Jos muutosta haluttaisiin - niin kuin palopuheista oli pääteltävissä - niin ensinnäkin tapahtumien tulisi olla ns. k-18 - sallittu ihmisille, jotka jo ymmärtävät jotain. Asenteiden vannoutuneempaa ja tietoisempaa. Ei mitään muutosta saada aikaan, jos yli puolentoista promillen humalassa hajoitetaan paikkoja kylillä sen takia, että "revolución" on in.

Viha hallitusta kohtaan oli kovaa, mutta "let's face the facts". Suurin osa paikalla meluajista oli kuitenkin valtion rahoilla känninsä juoneet tai ylipäätänsä päässyt paikalle.

En sen kummemmin ole perehtynyt lamaan, politiikkaan tai mihinkään, mutta täytyy kuitenkin hattua nostaa hyvin hoidetuista hommista. Esimerkiksi se, että terveyskeskuksen vuosimaksulla (Kuusamossa n.3oeur) voi tarpeen tullen käydä paketoimassa murtuneen kylkensä on aika v*tun hyvä homma. Lisäksi se, että lapset voivat käydä koulua ja olla tekemisissä ikäistensä kanssa ja syödäkin siellä. Se, että ihmiselle annetaan rahaa, vaikkei tekisi mitään. Annetaan rahaa ruokaan ja suojaan, vaikkei tekisi mitään. On se aika hyvin hoidettu homma.

Paljon kiitettävää siis löytyy, mutta perusluonteessamme - kuten huomataan - on valittamisen, sekä uudistusten tarve. "Ne koulun perunat on ihan paskoja ja kumisia. Sairaaloihin on niin pitkät jonot, että voihan vali vali ja eduskuntakin vain kyykyttää köyhiä."

Koittakaa jo päättää tai olla tyytyväisiä johonkin, anarkistit. Kyllähän mieltä voi osoittaa, mutta jos oikea "vallankumous" halutaan, on luovuttava paljosta ja tehtävä pitkäjänteistä työtä - yhdessä.

Tarvitaan selvä päämäärä ja visio siitä, miten "uusi yhteiskunta" tulisi pyörimään, ennenkuin aletaan riehumaan - rauhanomaisesti.

Batallamos hasta la victoria siempre!

Päivän mietelause :

"Totuus ei anna toivoa, mutta se antaa ymmärryksen"

-J. Krishnamurti