Päivän mietelause :

"It's our duty to record these ways of life before they disappear"

- Eric Valli, ng-photographer
.

Kummastunut katsaus Jouluun

"Mitä hössötystä tämä on?", hämmästeli kissakin Jouluaattona. "Aivan upeeta mahtavaa... ruuhkaa, lahjoja ja koristeita." Olen korviani myöten täynnä tätä vouhotusta - kuten kinkkua ja konvehtejakin, joten tarkastelen Joulua hieman toiselta kantilta.

Lahja saadaan ja lahja annetaan. Itse en ostanut kenellekkään mitään ja koin aattona lievää syyllisyyttä siitä. "Mitä ostaisin?" Kysymykseen löytyisi kait valmiit vastaukset kauppakeskuksista ja kataloogeista. Niistä vain etsimään sitä jotain sopivaa sille jollekkin - ja ruokkimaan materialistista harhakuvaa, niin lahjan saajan persoonan, kuin Joulun tarkoituksenkin suhteen.

Kiitollisuuskin joutuu Jouluna koetukselle. Alkaa joskus vähän vituttaa, kun näkee lahjojen saajien reaktioita. Kalsareitten kohdalla ollaan "aijjaa tämmöset, tosi kivat". Kun taas häikäisevimmän esineen kohdalla kiitos kajahtaa - iso hymy naamalla.

Pelkään ajatusta, jonka mukaan lahjanantajien rooli vastaanottajien silmissä vahvistuisi antamalla tietyn arvon omaavia lahjoja (jouluna, häissä, syntymäpäivinä, valmistujaisissa, jne.) . Läheisimmäthän ostavat aina ne isoimmat. Jos vastaanottaja löytää paketeistaan pelikortit - joista hän ei pidä, tuleeko antajalle olo, että hän on pilannut vastaanottajan juhlan?


"Pitäisi alkaa materiaalilakkoon aina Jouluisin. Ja kun jotain halutaan ostaa ja antaa lahjana, sen voisi hoitaa hajautetusti vuoden mittaan. Yllätys arkipäivässä piristää."


Jaa mutta nyt säästämään rahoja ensi Joulua varten...
.

Metsät muuttuu rahaksi

Lapsena käydessämme mummolassa ohitimme aina erään minua pelottaneen kohdan. Se oli suoraa soratienpätkää reunustava, tiheä sekametsä. Varsinkin hämärällä sen ohi kävellessä, askeleet vaihtuivat juoksuun. Mielikuvitus vilkastui, mitä metsän syvyyksissä saattoikaan olla?

Vuosia myöhemmin näkymä oli muuttunut, vieläkin pelottavammaksi. Kaikki oli revitty ja kaadettu maan tasalle. Tien reuna notkui pinotuista puista joitametsäyhtiön rekat keräsivät tuotantotehokkaasti talteen, jättäen jälkeensä sotatannerta muistuttavan alueen. Hakkuusta on aikaa kaksi vuotta ja maisema on edelleen sama, autio. Mieluummin olisin pelännyt mielikuvituksen tuotteita.

Näistä ja miljoonista muista puista valmistetaan mm. vessa-, talous-, sanomalehti-, ja pakkauspaperia. Suomessa paperia ja kartonkia käytetään n.195 kg asukasta kohden ja Euroopassa sitä menee n.80 miljoonaa tonnia vuodessa.

En ole asiantuntija, mutta kahdeksankymmentämiljoona tonnia kuulostaa aika paljolta.

.

Vaihtoehtoista elämää vol.1

Kesällä 2008 kuvattiin vaihtoehtoista elämää esittelevää seurantadokumenttia. Koska tuotantotiimiin kuului vain koira ja allekirjoittanut, jäi se valitettavasti hieman puuttelliseksi.

Julkaisen kuitenkin muutamia pätkiä videolta, tai ainakin tämän näin alkuun.

(biisi : jukka poika - hän haluu huussin)

.

Enemmän menolippuja

Maisemanvaihdoksen mukavuus unohtuu helposti. Muutaman ulkopaikkakunnalla vietetyn päivän aikana voi kohdata tunteiden kirjon, jollaisen kerääminen kotona kestäisi kuukausia.

Tuntemattomien paikkojen mielenkiintoa, jälleennäkemisen iloa, uusia ihmisiä ja vieraanvaraisuutta.

Mutta järisyttävin tunne, toisen ihmisen läheisyys. Vaikea käsittää, miten kevyesti koskettavat kädet voi saada sydämmen lyömään lujemmin kuin ravintolaillan jälkeinen ryhmäseksi[...]

"Tahdon nähdä tulen jonka savua jo haistelen /
Elämä soi korvissa / tuoksuu tuulessa / Olen tulessa /
Rintaa pakottaa / sydän tahtoo lentää /
nousta tuulen selkään..."
- Pelle Miljoona - Moottorietie on kuuma

(kuva : @ Cerbère - 07 )

.

This is the first day of the rest of your life III

Asketismi ja alamaailma kiehtoo minua, on kai aina kiehtonut. Kun selasin Elina Brotheruksen töitä, eteen tuli kuva huoneesta, jonka puisella lattialla oli patja. Patjan reunalla tuhkakuppi ja sen päässä radio. Ikkuna kääntyi saranoillaan sisäänpäin ja siitä avautui näkymä kerrostalolähiöön. Brotherus istui patjalla ja poltti tupakkaa, vähävaraisen, mutta huojentuneen näköisenä.

Kun kuvittelee itsensä tuohon pelkistettyyn ympäristöön, voi tuntea sisällänsä halun olla vapaampi.

(kuva : Elina Brotherus)
.

Babylonin pelinappulat

Pitkästä aikaa näin erästä tuttua messengerissä. Kello oli yli kaksi yöllä, joten kuulumisien lisäksi kysyin ; "miksi olet vielä hereillä?"

Vastaus vahvisti vittuuntunutta asennettani työtä ja yleensäkin tehtäviä kohtaan.

"Silmät meinaa väkisin painua kiinni ja päähän käy. Haluaisin kyllä alkaa nukkumaan, mutta on saatava nämä raportit valmiiksi huomiseksi" , hän sanoi.

Ei kaikissa ammateissa paperihommia tarvitse tehdä, mutta tästä esimerkistä pointti tulee hyvin esiin...

Jos väsyttää, pitäisi voida rauhallisin mielin käydä lepäämään. Miksi "kiduttaa" itseään ei-humaanisten ja pelkästään papereilla olemassa olevien yritysten ja niiden missioiden vuoksi? Jos laiminlyömme jonkun tällaisen paperityön mitä arvokasta oikeastaan menetämme?

Vastakohtaisena skenaariona tilanne, jossa ihmisen tai eläimen hyvinvointi on kyseessä. Kuvitellaan, että huolestunut vanhempi valvoo sairaan lapsensa rinnalla tai ulos kylmyyteen eksynyttä koiranpentua etsitään. Tuskin tuollaisissa tilanteissa ajattelee omaa väsymystään, tuskin vilkuilee kelloaan ; "Parantuispa tuo pentu jo, että pääsisin nukkumaan".

Asioiden - jotka oikeasti ovat tärkeitä - parissa ei tarvita kelloja, eikä aikataulutettuja suunnitelmia. Tekeminen riittää ja se itsessään on palkitsevaa.


(kuva kuvauspäivänä rukalla klo. 06.00. kaikki olivat väsyneitä ja olisivat halunneet nukkua pidemäpään, mutta nyt... rahan ja systeemin ohjaamina valuivat harmaana massana tehtäviinsä)

.

Päivän mietelause :

"Uskollisen koiran sanaton vetoomus saattaa vaikuttaa ihmiseen syvemmin, kuin naapurin pitkä poliittinen saarna, jonka vain järki rekisteröi"

- I Ching

.

Erottava tekijä

Poika makasi tytön vierellä, eikä saanut unta.

Näiden kahden välillä oli joskus ollut syvää kiintymystä, mutta nyt tilanne oli toinen. Tyttö oli varattu, hän eli uudenkarheassa kaukosuhteessa.

Poika olisi halunnut kietoa kätensä tytön ympärille, mutta ajatukset saivat sen tuntumaan väärältä. Välissä oli näkymätön muuri ja vierellä olo kävi sietämättömäksi kamppailuksi primitiivisiä haluja vastaan.

Poika pyöri sängyssä pitkään, kunnes viimein tajusi ettei saisi ajatuksiltaan rauhaa. Hän otti peiton - ja lähtiessään sohvalle, kosketti varovasti tytön pehmeää ihoa ja painoi suudelman tämän hiuksiin.

Sen pituinen se

(kuva : www.spiralfrog.com)

PIENELLÄ PRÄNTÄTYT TEKSTIT...

VOISKO NE SAADA V*TTUUN!?

Klikkasin bannerista, joka lupasi ilmasen soittoäänen. Saavuin Jamban sivuille ja johdattelu jatkui. Syötin puhelinnumeron ja sain viestin. Siinä pyydettiin vastaamaan OK numeroon 173017.

Mitä paskaa... tämä palvelu oikein on? Sain viestin, jossa joku euroja maksava palvelu on avattu. "Halusin vaan sen ilmasen soittoäänen, voi vittu". Lähetin sulkemisviestin heti välittömästi perään. Sain viestin, jossa minun kerrottiin "yrittäneen" sulkea palvelu(?). 15 minuutin kuluttua sain puhelimeeni linkin, josta viimein saisin ladattua soittoäänen. No olin jo tuhrannut aikaa sen verran paljon, että päätin seurata viimeistäkin vihjettä. Sekin päättyi umpikujaan / kusetukseen.

"Sinulla ei tällä hetkellä ole krediittejä."

Kiitos JAMBA hienosta palvelusta. Voin suositella lämpimästi kaikille... Hyvää Joulua ja jatkakaa ilosanoman jakamista.

vain 6€/kk + voit lähettää 10 tekstaria/vko Hinta/tuote tilauksessa siis vain 1€! sekä wap/gprs-yhteyden hinta Tilauksesi jatkuu kunnes 173017. K-18 tai (kts. käyttöehdot).

(kuvassa veljeni J-NAS ja pilattu joulutunnelma)

Päivän kuva : diary

Diary of invanding Japanese soldier found in Qianxi county

.

KKK in the house!

Itsenäisyyspäivä ja linnanjuhlat.
Olimme saaneet kutsun. Gaalaa edeltävänä iltana tuli ns.vaatekriisi. Pukukoodi oli miehille valkoinen ja naisille sininen. Kaverini oli aikonut sonnustautua karatekimonoihin, mutta se oli varattu . Kysyin, "oisko KKK mitään?" ja John Doe repesi.

Illalla kokoonnuimme studiolle askartelemaan. Kumpikin oli salaa ottanut kotoa valkoiset lakanat (anteeksi äidit siitä). Ensimmäiseksi reikä keskelle lakanaa ja saumat kiinnitettiin teipillä ja niiteillä. Pahviset kartiot saivat päälleensä hupun ja lätkäisimme vielä netistä printatut "veripisararistit" - rintaan. Puvut olivat valmiit.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto koitti seuraavana päivänä. Saimme kyydin kylältä kämppään, jossa presidentillinen pariskunta odottikin vieraita eteisessä. Isäntä nojasi seinään, piti boolilasia kädessään ja huusi hilpeästi ; "näillä mennään". Olimme toivotettu tervetulleiksi.

Siinä sitä sitten seistiin. Reilut 60 henkeä käsittävien kotibileiden keskellä. KKK-kaavut päällä. Juhlat olivat hyvällä mallilla. Jokainen pannu, kattila, kuppi ja astia oli käytössä, kun juhlat mahdollistaneen organisaation ruoka-osasto valmisti keittiössä evästä vieraille. Olohuoneen valaistus oli sävyiltään sininen ja hämärähkö. Virtuoosimaiset muusikot vetivät jameja ja oululaiset dj:t pyörittivät levyjä.



"Booli on valmista!" , huusi joku kellarin portailta ja kaikki rynnisti sinne. Huomasimme myös erilaisten kulttuurien olevan edustettuna. Toivoin kaapuni alla, että he suhtautuisivat asuvalintaan huumorilla, eivätkä loukkaantuisi. "Wazzap, wazzap", vastaus oli reaktiosta päätellen mieleinen ja samaan kuvaan sohvalle istahtikin kaverit KKK:sta ja keskelle kundi Marokosta(?).

Ihmiset saunoivat ja tanssivat. Takassa paloi tuli, yläkerrassa soi live-musiikki. Eräässä chillailuun pyhitetyssä - patjoin ja tyynyin päällystetyssä - huoneessa soi tauoton reggae. Joku oli tuonut myös funk-tupakan taloon. 

Yllättävät halut nousivat yhtäkkiä pintaan. "Milloinhan se ruoka on valmista?" Tuoksut saivat monen kielen vedelle. Sitten kohotettiin skumpat järjestäjille, jonka jälkeen kuulutus tuli ; ruoka on valmista. Koska kaikki katon alla olivat herrasmiehiä, pääsivät naiset korkkaamaan monipuolisen buffeen... ja heti heidän perässään toisia tuuppiva, malttamattomien miesten jonoksi muodostunut lauma.

"Tanssilattialle tilaa!" , huusi seremoniamestari mikrofooniin, kun ruokailusta oli kulunut jo tovi. Yksi illan kohokohdista käynnistyi, kun dj pyöräytti mikserinsä käyntiin. Ysikolmekuussatasen omat breakdance-mestarit astuivat esiin, rytmi oli ottanut vallan.

Loppuilta sujui leppoisasti. Ruoka, tarjoilu, talo, kaikki puiteet oli kerrassaan loistavat. Tämän takana ollut porukka oli nähnyt vaivaa ja panostus oli sen arvoinen, illasta tuli ikimuistoinen.

KKK has left the building!


(kuvassa : Kuusamon Kilpikonna Kerhon rivimiehiä)
(videolla : Thumba)
.

tick,tick,boom...

Aika.Avaruus.Ääretön.Iänkaikkisuus...

Käsittämättömiä käsitteitä. Näistä neljästä Aika tuntuu kuitenkin olevan niin selvää. Kellot, tunnit, viikonpäivät ja kuukaudet. Nekö ovat aikaa?

Siltä ainakin tuntuu. Niiden mukaan tahditamme elämäämme ; "Monelta herään, että kerkeän töihin?". "Monelta joudun lähtemään keretäkseni harjoituksiin ajoissa? Jos kävelen, täytyy minun lähteä puolelta. Mutta jos menen autolla lähtisin vasta 10 vaille".

Ja onhan näitä ; "Minun täytyy lähteä vartin yli, keretäkseni käydä kaupassa ennen sitä ohjelmaa", "Oho, kellohan on jo vaikka mitä, minun täytyy kiirehtiä, lounastunti alkaa olla lopuillaan".

Lomaakin kaavaillaan kuukausia aikasemmin. Ajasta, joka olisi meidän omaa ja vapaata, täytyy tehdä jollain tapaa suunniteltua. Aika sitä ja aika tätä. Tämän vuoksi hieman kahdehdin työttömiä, sekä (aikatauluista) huolettomia joutilaita.

Eiku ainiin ; "Alkukuusta pitää täyttää ja palauttaa nämä Kela:n laput."


(kuva : http://www.naset.org/uploads/pics/Space_Time_Power_of_General.gif)

Päivän mietelause :

"Mieli on kuin haudutettu tee ; hämmentäessä se menee sekaisin, mutta tasaannuttuaan lopputuloksesta tulee värikkäämpi."

- hesus

.

Päivän kuva : Homo erectus

"...pursuing an annual subsistence cycle based on a combination of big-game hunting and the gathering of shellfish and plant foods."

.