Päivän mietelause :

“If everyone demanded peace instead of another television set, then there’d be peace.”

- John Lennon


(kuva vuoden 2006 tammikuiselta yöltä)



.

Kenellä on...

Eniten jääkiekkokortteja, hienoimmat lelut, siisteimmät vaatteet ja
äkäsin mopo. Entä korkein keskiarvo? Minäpä sain uuden pelikonsolin, pääsin
junnujoukkueen ykköketjuun ja sain naista.

Jos näihin tavoitteisiin kasvaa pienestä pitäen, mikä on lopputulos isona? Vastaus : Konserninjohtaja

Hänellä on tyylikkäin puku, korkein koulutus, arvostetuin ammatti ja
hienoin talo.

“Raha ei tuo onnea, mutta mielummin itkisin Ferrarissa, kuin Ladassa” on hauska
sanonta, mutta en haluaisi joutua tuskailemaan näiden asioiden vuoksi ollenkaan. Miltähän tuntuisi elää omavaraisesti vaihtokauppaa käyden - hyödyntäen toki nykyaikaisia keksintöjä, kanssaihmisiä ja Äiti Maata kunnioitaen.

Vuosi 2008. Onko tämä mitään muuta, kuin orastavan hipin haaveilua?

Ajatellaan.

Lainaan vielä loppuun ystäväni lausahduksen ; Aika on taidetta

.

Päivän kuva : Mac & Retna (unfished)

- The Mac

Ehdolle asettuneen ajatuksia

On helpompi ajatella kynän kautta paperilla, joten kirjoitan. Minua kysyttiin aiemmin kesällä Kokoomuksen listoille. Vaikka alkutilaisuudessa oli mukavia ihmisiä, puolueen aatteet tuntuivat vierailta. Myöhemmin syksyllä - Vihreiden otettua yhteyttä, suostuin heti.

Vaikkakaan politiikasta en paljoa tiedä, niin tiedän, että tuolla jossain pieni pukuihin pukeutunut joukkio päättää meitä ; Ihmisiä, Eläimiä ja Luontoa koskevista asioista. Kaksi näistä tarvitsevat lisää puolesta puhujia. Ja tekemällä niin, kunnioittamisen kautta kasvatamme myös ihmisyksilön omaa hyvinvointia.

“Vasta sitten kun viimeinen puu on kaadettu, vasta sitten kun viimeinen joki on myrkytetty, vasta sitten kun viimeinen kala on pyydetty, vasta sitten huomaatte, ettei rahaa voi syödä.”

- Vanha Cree – intiaanien ennustus

Hetken hiljaisuuden jälkeen havahdun, “Kuinka viisaita ovatkaan ihmiset olleet”. Tuo pysäyttävä mietilause on sormen osoitus korporaatioita kohtaan globaalilla tasolle, joiden toimet ja kampanjat heijastuvat myös Kuusamoon. Voiko näihin asioihin poliittisesti ja/tai kunnallistasolla vaikuttaa? Se jää nähtäväksi.

Ugh. Olen puhunut.

Tähtitaivaasta

Öiden pimetessä taivas paljastaa tähtensä. Kirkkaat ja haaleat, lähellä ja kaukaa. Niitä katsoessa mieli lepää, muuttuu sanottomaksi ja huokaa ; Mitä oikein olette, aina mukana kuljette...

Vitut siitä mitä tiedemiehet sanovat. Haluan pitää suhteeni tähtiin ja toisiin taivaankappaleisiin mystisenä.

Terveisin,

Observador el Estrella

P.s. Valotin kuvituskuvaa 20 minuuttia. Tämä on ensimmäinen ottamani pitkän ajan valotus, jonka nähtyäni yllätyin maan pyörimisnopeudesta.

Päivän mietelause :

"How smooth must be the language of the whites, when they can make right look like wrong, and wrong like right."

- Black Hawk, Sauk

.

Intiaanipäällikkö puhui valkoisista, jotka pari vuosisataa sitten tulivat heidän mailleen, riistivät, raatelivat ja raiskasivat sen. Nyt korvaavaksi sanaksi sopisi media, aivopesijät.

.Amerikka takaisin intiaaneille.

Päivän kuva : Prophecy::

Tarina kuvan takana :

Kuva syntyi kun olin kuvaamassa Kuusijärven ruskaa, Riekin kylässä. Aurinko oli painunut jo mailleen, mutten malttanut lähteä. Vihelsin mukana olleelle koiralle, silloin näin tuon kiven. Noin puolikilometriä rantaaviivaa eteenpäin kuului haukahdus, Bella oli hypännyt kiven päälle tähystämään.

Lähdin etenemään risukkoista rantaa ja kuvasin matkalla veden pintaa. Oli hyvinkin jo hämärää, kun saavuin tälle paikalle. Se, kuinka nopeast auringon laskettua pimenee, havainnollistuu hyvin kuvattaessa -suljinaika muuttuu kokoajan.

Otin muutamia eri variaatioita sommittelun ja asentojen osalta, ennenkuin päädyin tähän. Asento ja miljöö itsessään oli mystinen ja luontoa kunnioittava, mutta kaipasin jotain lisää. Tulitikut, joita ruukaan kantaa taskussani ja pureskella antoivat vastauksen. Tuli.

Jätin kuvauspaikan hetkeksi ja lähdin vasemmalla alkavaan metsään. Tulin korpisuon laitaan. Repäisin maasta pienen tukon märkää sammalta ja koivun kyljestä kuivaa tuohta.

Takaisin kuvauspaikalla. Revin tuohet pieneksi silpuki ja muotoilin sammaleesta kupin. Asetin tulitikut, sekä keppini valmiiksi ja menin painamaan laukaisinta. 10 sekunttia aikaa. Hyppäsin kivelle ja sytytin tuohet kädessäni palamaan. Nostin kepin ja kohotin katseen kohti horisonttia ja samassa suljin kävi.

"Aivan mahtava kuva", ajattelin heti sen nähdessäni "ja onnistuin ensilaukaisulla." Koira haukahti jossain kauempana, oli aika lopettaa kuvaukset. Pakkasin repun ja patikoin läpi pimentyneen metsän ja peltosaran takaisin isovanhempieni talolle.

Tunnustus :

Laitettuani kuvat koneelle olin vieläkin sitä mieltä, että tämä oli mahtava - yksi parhaimmistani. Silti ajattelin lisätä tunnelmaa. Monena menneenä yönä olin kuvannut tähtiä ja niistä ruuduista lisäsin korostaakseni tämän kuvan taivasta.

:::kmonstreetprophet:::

Päivän kuva : Indian storyteller

- Unknown artist

Kotona asuvat vanhukset

Kaukaisella niityllä kasvoi kaunis kukka. Vuosikymmenten ajan se sai ravintonsa maasta ja energiansa auringosta.

Sitten koitti aika, jolloin juuret alkoivat haurastumaan.

Kukka oli kuitenkin merkityksellinen ja sitä haluttiin säilöä. Niin se revittiin maasta, kuljetettiin, ja istutettiin suureen kasvihuoneen multaan kauaksi kotoaan.

Kasvihuoneen henkilöstö oli kouluttautunutta väkeä, joka kaikessa viisaudessaan oli rakentanut optimaaliset olosuhteet kaikkien kasvien selviytymiseen ja lisäravinteiden annostelulle.

Aika kului. Vaikka kaikki näytti paperilla hyvältä, kukka muuttui. Se menetti elinvoimansa ja lasittui. Kaikki pitivät sitä merkkinä vanhuudesta, vaikka todellisuudessa se vain kaipasi takaisin omalle maalleen.

Loppu.

Ensilumien aikaan

Kirjoitettu 01.09.2008

Syksyn ensimmäiset lumet tuli tänään. Olin otettu ja onnellinen, että satuin liikkumaan sateen alkaessa ulkona. Oltiin Bellan kanssa lähdetty kävelemään tukikohdastamme Takaloon päin. Soratieltä se näki oravan, hyppäsi sivuun ja alkoi haukkumaan puuhun. Minä lähdin kiikkumaan sinne, muka näyttääkseni koiralle, että olemme team metsästystiimi. Hah, päästyäni ensimmäisille oksille, orava oli jo kadonnut. Hyppäsin maahan ja siitä jatkettiinkin matkaa metsässä ja saavuttiin Väntälän suon hylätyille saroille.

Olin käynyt tutkimassa sortumaisillaan olleita latoja aiemminkin, mutten sulan maan aikaan. Koluttuani läpi nuo puolenkymmentä rakennusta olin - löydettyäni entisestä elämäntyylistä muistuttavia esineitä, emotionaalisesti latautunut ja valmis vastaanottamaan seuraavaa ;

Istuin nyt kannonnokassa alavan rinteen päälle. Näin kuinka kesän vihreät värit olivat haalistuneet laventelimaisemmiksi. Siellä täällä huojui jo ruskan värjämiä punakeltaisia puita ja etäämmällä aaltoili järven pinta. Taivas, pilviharsostaan huolimatta päästi lävitseen säteitä, joiden valossa koira haukahti. Käännyin katsomaan ja samassa alkoi sataa. Se alkoi vetenä, muta kiinteytyi kohta räntäiseksi lumeksi. Vedin hupun päähän ja jatkoimme matkaa. Ropisee, ropisee. Vaikka ilma oli kylmä, ajatus lämmitti mieltä ;

"Syksy lakaisee kesän talven tieltä. Kuinka sen todistaminen, sen keskellä hengittäminen puhdistaa näin omaakin mieltä. "

Syvä huokaus ja matka jatkuu...

(Kuvituskuva on viime syksyltä samoihin aikoihin - raekuuron yllättäessä zaikedeelisella maalla.)

Päivän mietelause :

"Kukkain keskellä linnut laulaa

- nauraen ihmiskiireitä"

- Sho - u

.

tässä tapauksessa koira, ja sekin nauraa :)

.