Alkuvaiheessa elin siinä uskossa, että oppisin hanoista ja pöntöistä ja pattereista, mutta eipä sitä käynnönopetusta sitten tullutkaan. Meidät oltiin vaan siirtämässä puoleksi vuodeksi ilmaistöihin pk-seudun huoltoyhtiöihin.
Suurin haaste koulussa oli pysyä hereillä. Se tympäsi. Tuntui ajan ja lahjojen haaskaukselta. Siinä samassa siis, kun en oppinut mitään, unohdin ja ruostutin jo olemassa olevaa taitoa. Niinpä jätin eroanomuksen ja puolustelin tekoa itselleni Barry Longilta lainatulla ajatuksella.
Enhän minä nytkään mitään "lahjoillani" tienaa, mutta onpahan se vaihtoehto, että voin niitä - juttuja jotka itsellä sattuu sinä hetkenä kiinnostamaan, päivän mittaan harjoittaa... niin, ja pitää tietenkin jänikselle seuraa.
Kuva: Tavis Coburn
2 comments:
Itehä menin vapaaehtoisesti yrittäjäkurssille jossa ei tehty juuri mitään ja lopetin sen... seurauksena karenssi ja opin tästä sen että en yritä edes tehdä mitään ollessani työttömänä vaan olen tyytyväisenä kotona
jännä homma : sitä menee kurssille kiinnostuksissaan, mutta lopettaa kun ei siellä saakkaan sitä mitä ne esitteet oli ehkä antanut ymmärtää... karenssi pätkähtää... niillehän sitä karenssia pitäis antaa humpuukikoulutuksen ylläpitämisestä.
toinen juttu työttömänä ollessa on, ettei oikein lyhyitä keikkoja tms. kannata tehä. siitä joutuu verolle kelalle ja on oikeestaan + - 0 oisko tehny mitään... säästyypähän paperin räknäämiseltä.
hmmm... tuo yrittäjäkurssi taitaa kuitenki olla semmonen, että jos joskus miettii yritystä ja starttirahan hakemista, niin voivat pakottaa käymään sen loppuun...
Post a Comment