Poimittua:

"Selityksenä varsinaisen maallepaon niukkuudelle voitaneen toimeentulokysymys jälleen sivuuttaa: työttömyyskortistot ovat - tylsysti puhuen - kaavamaisia ja epävirkeitä ihmisiä varten, vähänkin tarmokkaalle on juuri maaltapaon seurauksena yhä tiheämmässä tilaisuuksia jopa primääristen elinkeinojen piirissä. On hylättyjä mökinpaikkoja asua, autiotiloja viljellä, koskemattomia rantoja kalastella. Moniaita henkisiä töitäkin voi tehdä maaseudulla.

[...]

Mutta pääesteenä on varmasti pelko ja avuttomuuden tunto - kuten monet kaupunkilaiset ovat valmiita myöntämäänkin. - - Kauhistutaan sitä itsenäisyyttä, moninaista pystyvyyttä ja osaavuutta, jota elämä maaseudulla vaatii - vaikka saatu tyydytyskin olisi kukaties moninkertainen. Kauhistutaan talven valtaa, jonka kaupungissa kukistavat talonmiehet, puhtaanapitolaitos, liikennelaitos ja tiheä myymäläverkosto, mutta joka maalla edellyttää jatkuvaa tarmokasta valppautta ja fyysistyä kuntoa - herpaantuminen merkitsee piankin hyvin perusteellista hunninkoa..."

Pentti Linkola, Unelmat paremmasta maailmasta, s.76 (wsoy 1972)

(kuva: tuntematon)