Wednesday, September 29, 2010

Thursday, September 23, 2010

Monday, September 20, 2010

Työtön onnistuu arjen askareissa

.
Työttömyys vaatii työtä ja voimavaroja. Joku sanoo, että on liikaa aikaa ajatella. Sitä kyllä on. Kun aamupäivän tekemiset rajoittuu roskien vientiin ja tiskeihin, on kehitettävä jotain tai lankeaa ankeaan ojaan.

Sieltä kömpiminen vaatii saavutuksen. Idean ja konkreettista suorittamista. Pelkkä teoriatason pyörittely paremmasta maailmasta ei toimi, ei allekirjoittaneella ainakaan. Mikä sitten toimii?

Itsensä ulkoiluttaminen on toiminut. Sivuvaikutuksena kehokin on päässyt aika kovaan kuntoon. Kun valitsee kartasta pisteitä ja kiertää ne, saa onnistumisen tunteita. "Minä saavutin jotain - vaikka työtön olenkin."

Muitakin asioita tulee kyllä mieleen ja ne vaivaakin melkein päivittäin. Tuntuu, että "oikeita" saavutuksia mitataan rahalla tai julkisuudella. Tuntuu, että pitäisi päästä esiin. Ilman toisten ihmisten huomiota, tuntee olevansa tyhjänpäiväinen olento. Tästä voi johtua sosiaalisten medioiden suosio, mutta se on asia erikseen.

Tähän loppuun vielä toimiva asia. Ruoanlaitto on yksi sellainen. Siinä työtön tuntee saavansa kiitosta, kun pääsee yhtä ihmisen perustarvetta tyydyttämään. Tässä toimii sama periaate, kuin sormi karttaan ja sinne - ulkoilussa. Valitaan resepti, hankitaan tarpeellinen ja kun ruoka on vetäytynyt (jota ei monesti malta odottaa) ja sitä maistaa, voi jälleen todeta itselleen ; kato perkele, tästähän tuli hyvää, minä onnistuin. Bueno.

Wednesday, September 15, 2010

.
Olen joskus miettinyt pyrkiväni johonkin taideteolliseen korkeakouluun.
Sitten näin ensimmäistä kertaa erään alan oppilaitoksen elämää.
Aulassa aikuiset ihmiset pyörivät lattialla ja kuvailivat
inspiraatioitaan säkkituoleissa niin saatanan luovina,

että hautasin ajatukset hakeutua joukkoon...
.

Tuesday, September 14, 2010

.

"Minä, jonka reviiri menee rikki joka päivä,
olen tullut tänne metsään kuljeskelemaan.
- - Kopistelen kelottuneita puita,
katselen kaikenlaisia talventörröttäjiä.

Ketun jälkiä on ympäriinsä, ja aina siellä täällä
on tuumanpitkä haiseva keltainen viiru,
jolla se on merkannut alueensa.

Tuntuu kummalliselta, että se asuu tässä
hakkuiden ja suo-ojitusten pilkkomassa metsässä,
että sillä on tässä aivan lähellä pesä ja kesällä penikat.
Sitä ei uskoisi, ellei näkisi jälkiä lumessa."


Kuva : Jeff Marshall (kotisivut)
Teksti: Risto Rasa: Laulu ennen muuttomatkaa. Sivu 149
.

Monday, September 13, 2010

Friday, September 10, 2010

Kyläkauppa

.
Kyläkauppaan matkaa kolme kilometriä.
Kauppias tervehtii takahuoneesta tullessaan
ja kysyy ; "mitä laitetaan?"
"Ottaisin 300 grammaa lihaa."
Oman myllyn läpi laskettuna
hän pakkaa sen paperikääröön.
Vielä muutamia tuotteita,
jotka yksitellen vien kassalle ja kuittaan ostokset.

Paluumatkalla venyttelen soratiellä
ja kusen polun varteen metsikössä.
"Mukavaa vaihtelua kaupunki-skenaarioon",
tuumaan ja takaisin mökillä
keittelen maittavan aterian, jonka nautin
leivinpaperilla vuoratusta löylykauhasta
säästääkseni tiskiä...

.
(kuva 1: http://www.alajoki.info)

Thursday, September 9, 2010

Rentouttavia runoja


.

Reilu kymmenen pumppausta
ja vesi alkaa nousta kaivosta.
Täytän sankon ja suuntaan laiturin nokkaan.
Ilta maalautuu sineen.
Kuopasen kaivoveden kauhaan
ja kaadan kitaan ;
tätä olin janonnut.

*

Vapaailta.
Paksu, puinen leikkuualusta.
ranskalaista homejuustoa,
maltaista olutta, hapankorppuja
ja puukko, jonka kahva on lähimetsän koivua,
on isketty siihen pystyyn.
Mies avaa toisen tölkin
ja poimii puolipaksun Bolívarin suuhunsa.
Järven tuoksuun sekoittuu syvä sikari.

*

Kolmenkymmentä metriä pitkä
ja saman verran leveä saari
sijaitsee pienen soutumatkan päässä.
Paljoa ei siellä kasva ei,
mutta puolukoita löytyy.
Pureskellessa niitä pohdin ;
mitähän yhteistä näillä
on kaupan luomu-tuotteiden kanssa.

.
.

Wednesday, September 8, 2010

Arkistojen aarteita



"Kulkee yli selkosten
polku rajamiehen.
Peittyy jälki askelten
karuun korpitiehen.

Silmänkantamattomiin
suota, suuntaan rajan.
jossain, luona tunturin
keidas erämajan.

Monta luona taipaleen
katsoo naavakuusta.
Äänet sinfonioiden
soivat tuulen suusta.

Tuttavaksi tullut on
erätulen sauhu,
loiste kahvinuotion
könkään jylhä pauhu.

Suuri luonto ympäröi
rajamiehen työtä.
Taivas säihkyy,
salamoi, hohtaa
tähtivyönä.

Kulkee rajapartio
suuntaa Suomen rajan.
Kotina on vartio
erävaeltajan."

- Elsa Tauriainen


Luettuani yllä olevan runon, minut valtasi halu tutkimuksille. Tutkimuksille siitä, löytäisinkö rajamiehenä toimineesta papasta mitään tietoja. "Varmasti ovat jonkinnäköistä kirjaa pitäneet partioistaan", ajattelin ja soitin Kainuun rajavartiostoon. Vastaus oli, että raportteja on, mutta etsimäni aikakauden (40-50-luku) kansiot on siirretty jo
sota-arkistoon.

Seuraavaksi puhelu sota-arkistoon. Virkailija auttoi netissä olevien tietokantojen käytössä(http://www.arkisto.fi/fi/aineistot/). Helpotti huomattavasti kun tiesi paikkakunnan ja suurpiirteisen ajankohdan.

Skannatuista asiakirjoista piti ottaa saapumis- ja kansiointitunnus ylös.

Noiden numeroiden kanssa lompsin sota-arkistoon ja 10 minuutin päästä tutkijasaliin kannettiin kaksi painavaa, ruskeapahvista kansiota.


Kansiosta paljastui päiväkirjoja 60 vuoden takaa.

Tutkimuksissa oli tuuria mukana. Ensimmäisesta avaamastani partiopäiväkirjasta löysin mitä olin hakemassa, Pappa-vainaan nimen. Vihkot sisälsi rajamiehille annettuja tehtäviä, niiden kuvauksen, alkamisajankohdan, keston ja huomatukset.


Partiomies: Rj.Hyvönen, Rj.Halinen
Tehtävä: Rajapartio : Tarkastettava eteläinen rajaosuus Likolammelle, jossa yhteys Kortesalmen partioon 28.5. klo 12 mennessä. Paluu Koskelan, Maivalan, Hännisen, Kiviperän ja Särkiluoman kautta. Jakaa rajavyöhyke-ohjeita reitin varrella oleviin taloihin.
Lähtö/paluu: 27.5 (-47) klo10.45 / 30.5 klo 18.30
Partion pituus: 140 km
Huom: Yhteyttä partioon ei saatu. Myöhemmin selvisi, että olivat tulleet 30min myöhässä.

Partiomies: Rj.Hyvönen
Tehtävä: Erikoispartio : Etsiä rajan suunnasta Paanajärvelle menevän tien varrelta Venäjältä tullutta kahta hevosta ja kuutta lammasta.
Lähtö/paluu: 23.7 (-48) klo 13.00 - 17.30
Partion pituus: 40 km
Huom: Partio tutki tien kahtapuolta n.2 km. Ei huomannut jälkiä ojan penkoilla, eikä rajaltakaan löytynyt ylitysjälkiä.

Partiomies: Hyvönen, Halinen, Lahtinen
Tehtävä: Sisämaapartio : Tarkastaa Särkiluoman ja Kiviperän kylät.
Lähtö/paluu: 25.3 (-47) klo 12.30 - 18.30
Matkan pituus: 60 km
Huom: Partio tarkasti kylät, ei vierasta väkeä.

Huomioita:
"Kuntivaaralta oli näkynyt suoraan pohjoisesta kaukaa metsäpalon savua. Palo todettu olevan Venäjän puolella." 18.7.1947

"Partio kertoi tarkastenaansa määrätyn reitin (65km). Eksymäjärvi ja Sarajärvi piti kiertää länsipuolelta, kun ei päässyt enää veneellä yli." 4.11.1948

Tehtäviä:
"Viitoittaa Sara- ja Eksymäjärvi vyöhykkeen takarajaan asti. Palata Riekin ja Särkiluoman kautta takaisin vartioon." (65km)

"Käydä maitoa Särkiluomalta ja kieltää siviilit heinän hausta Koivusuolta." (17km)

"Erikoispartio: Hakea posti Vuotungista." (20km)

"Tarkastaa pohjoisen rajavyöhykkeen kunto. Likolammilta yhteys Kortesalmen-partioon. Lähilampien metsästyksen ja kalastuksen valvonta." (180km)


Sulkiessani kansion olin otettu. Ensinnäkin siitä, kuinka kovia ukkoja olivat. Hienoa, että asioida arkistoidaan. Ajatella, kuinka näinkin pienet tiedonjyvät saavat aikaan suuria tunteita. Siksi kehoitankin pitämään päiväkirjaa. Edes yhden omin sanoin täytetyn vihkosen jättämistä jälkipolville... paljon painavampaa ja pitkäkestosempaa perintöä en osaa kuvitella.


Herää houkutus ostaa tai olla jotain

.
Käveltyä jonkun aikaa sorateitä palasin kaupunkiin.
Aloin miettimään kylillä käymisen psykologiaa.
Aivot joutuu todella koville. Tapahtuu jatkuvaa,
nopeaa, sisäistä, toisten ulkoiseen olemukseen
perustuvaa arviointia ja itsensä sijoittamista.
Kaksimetrisen moottoripyöräilijän kohdalla
tulee herkemmin otettua sivuaskel tilaa antaakseen,
kuin Harry Potterin. Ja vaikka sitä koettaa tiedostaa,
niin autuaampaa on elää hieman kauempaa.
...
..
.

Thursday, September 2, 2010

a life of purpose :




Pastor Rick Warren, author of The Purpose-Driven Life,reflects on his own crisis of purpose in the wake of his book's wild success. He explains his belief that God's intention is for each of us to use our talents and influence to do good.

.