Päivän mietelause:

.
"On vain hyvä etteivät ihmiset ymmärrä vallalla olevaa pankki- ja rahajärjestelmäämme, sillä jos he sen ymmärtäisivät, maassamme olisi vallankumous ennen huomisaamua."

- Henry Ford

Ongelma on myynti, ei tarhaus

"Jos suomalainen turkistuotanto lopetettaisiin, eivät turkiseläinten kasvatusolosuhteet paranisi, päinvastoin", kirjoitettiin Kalevassa sunnuntaina. Se on aika hyvä vastaväite eläinaktivistien tarhauskielto-kampanjalle. Kun hetken miettii, niin helvetti, niinhän se on.

Kampanjan vetäjät vetoavat siihen, että Suomen pitäisi seurata aikaansa. Aika monta Euroopan maata on nimittäin kieltänyt jo tarhauksen.

Olen eläinrakas ihminen joten tuo tieto huojentaa. Mutta samaan aikaan alkaa pelottaa.

Mitä sitten kun se näissä länsimaissa on kiellettyä? Tarhaus keskittyy maihin, joissa direktiivejä tuskin tunnetaan ihmisoikeuksien osaltakaan.

Syntyjään arktisten olosuhteiden eläimet, läkähdyttävässä kuumuudessa, päällekkäin pakattuna. Mielikuva suututtaa ja säälittää.

Kalevassa todettiin myös turkisten olevan osa pohjoisten kansojen elämää "Eräsuomalainen on aina suojannut karvatonta vartaloaan nahoilla ja turkiksilla." Se on totta ja sitä kunnioittaen mielestäni itse turkistarhaus saisi jäädä olemaan.

Eihän ongelma ole siinä, että eläimiä kasvaa ja sudennahkaan suojatumistarkoituksissa pukeudutaan, vaan siinä, että niitä rahdataan tukuttain vaateliikkeiden hyllyille odottamaan myyntiä.

Eläinten kärsimys ei lopu jos Suomessa asetetaan tarhauskielto. Se on vain roskien lakaisua maton alle.

Kiellon pitäisi koskea suuren mittakaavan turkismyyntiä ja niiden käyttöä. Jos viitan alla oltaisiin munasillaan, niin mikäs siinä. Mutta jos se olisi harteille vain symboloimassa jotain, niin...

Siinä onkin haastetta, jossa tarvitaan kansinvälistä yhteistyötä.

Eläinkunnan kannalta on kuitenkin hyviä uutisia. Jos turhamaisuutta ei nyt ihmisten harrastustoiminnalla saada loppumaan, niin ajan kanssa sitten. Kun juomavesi tulee kortille, niin tuskin viimeisiä varoja kulutetaan siihen, että voidaan kietaista naali päähän ja keimailla oopperassa.

(kuva: Chen Yimei)

Tuliaisia Goalta

Kävin erään ravintolan kultturellissa illassa. Läsnä oli lähinnä villaneuleisiin pukeutuneita boheemeja, mutta joukkoon mahtui myös seurue, joka sai minut miettimään suomalaisille tyypillisiä käyttäytymismalleja.

Sain seurata tilannetta aivan alusta. Pari kaverusta istuutui viereiseen pöytään, johon "jengin" jäseniä alkoi sitten kerääntyä.

Pojat oli pitkätukkaisia ja pukeutuneet mekkoihin. Tai mekoilta ne näyttivät, mutta kai niillä joku etnisempikin nimi ja tarkoitusperä oli. Intilainen luultavasti.

Tapa, jolla toisia tervehdittiin oli huvittava. Ensinnäkin halaukset. Ne kestivät pisimmillään puoli minuuttia ja oli kiihkoltaan, kuin seurustelevaisten. Sitten kättely. Kädet ojennettiin suorina, kämmenpohja eteenpäin - kuin stop-komentoa näytettäessä - ja sillä tartuttiin kaverin kämmeneen joka oli samaan tapaan ojossa.

Koskettelivat toistensa kasvojakin, vaan käytös ei ollut humalaista. Tuopitkin vettä, joten oletin heidän olevan huumeissa.

Jokatapauksessa. On helppoa omaksua ja alkaa ihannoimaan vieraan kulttuurin tapoja. Varsinkin "hipahtavan" ihmisen silmään Suomi kun on jäykkä maa. Luulen, että näillä kaukomatkan reissuilta tarttuneilla tavoilla yritetään paeta perisuomalaista melankolisuutta.

Jos halin ja pussaan ja olen yhtä Gaiaa, ehkä se aurinkoisuus, jota lyhyellä Goan matkallani koin, tulee osaksi minua täälläkin. Allekirjoittaneelle kävi joskus niin, joten voin tässä jurottaen arvostella.

Tiesitkö muuten, että iso osa (perinteisessäkin) hieronnassa kävijöistä käyvät siellä sen miellyttävän kosketusaistimuksen takia? Nykyään ollaan pidättäytyväistä porukkaa. Jopa bussissa tapahtuvaa pientä töytäisyä pyydetään anteeksi. Sen vuoksi edellämainittu estottomuus ja kiintymyksen osoittaminen onkin mielestäni hienoa, mutta miljöö jossa sitä todistin, ristiriitainen.

Hiekkarannalla happopäissään, auringon porottaessa ja ambientin soidessa kyseinen käytös on ihan ominaista. Mutta helmikuun tuiskussa, kylmässä skandinaavisessa illassa, harmaiden betonirakennusten keskellä...

Jouni Hynysen sanoin, "..Sopii yhtä hyvin, kuin metsuri Tiimariin tai voimamies piirtämään sydäntä kuntosalin pukuhuoneen huurteiseen ikkunaan."

(kuva : Tarah Caitlin)

Päivän mietelause:

"Man is the Only Animal that blushes. Or needs to."

- Mark Twain

Laupias samarialainen kirjoittaa työsopimuksen

Näytämme eksyksissä olevalle tietä tai kannamme itseämme heikomman kannuksia. Luonnollisesti. Auttamisesta voi kuitenkin tulla velvoite ja silloin sen mielekkyys kärsii.

.

On kaksi eri asiaa kantaa toisen pakettia, kuin olla se paketti. Tämänhetkinen työtoimenkuvani sisältää mm. koneenkäytön opastamista tietokoneista tietämättömille. Kyllähän sitä kertoo, kuinka Facebookkiin lisätään kuva. No problem.

.

Ihmisläheistä ja leppoisaa, mikäpä siinä. Kukaan ei vain kertonut niistä pahoista katseista, joita saa, jos ei noudata kaikkia normeja.

.

Mukavimmat tunteet syntyvät, kun onnistumme yhdessä asiakkaan kanssa ratkaisemaan ongelmakohdan. Kun näkee miten paljon iloa pienestäkin asiasta voi olla.

.

Pahimmat pettymykset puolestaan, kun aistii osan työyhteisöstä kyräilevän hieman hajamielisen aikataulukuuliaisuuden takia.

Raamatun tarinan mukaan Samarialainen näki tiellä kärsivän ihmisen, jota pappikaan ei ollut pysähtynyt auttamaan. Samarialainen pysähtyi. Jaloa.

Avaintekijä on mielestäni kuitenkin siinä, että sattui sattumalta apua tarvitsevan kohdalle. Veikkaanpa, että jos hänet olisi hyväsydämisyytensä vuoksi palkattu valelemaan öljyä, sekä sitomaan kaikkien kaupungin kärsivien haavat, mies olisi kyllästynyt touhuun, pakannut juhtansa ja lähtenyt matkoihinsa.

(kuva:tuntematon)

Perintömaat

Puoli vuosisataa sitten, isäni isä rakensi perheelleen talon Itä-Kuusamon korpeen. Tontti hankittiin, koska mummo ei halunnut jättää kotikyläänsä. He raivasivat ympäröivän maaston ja kynsivät sen suotuisaksi viljelyyn.

Paikasta on pidetty huolta. Hyvin hoidettuna pappa sen aikoinaan jätti ja isä jatkoi siitä. Piharakennusten kattoja on huovattu, peltejä vaihdettu, seiniä maalattu ja ympäröivää metsää harvennettu.

Meitä sisaruksia on kolme. Nuorimmainen täytti juuri 17. Vanhemmat ikääntymässä ja isonvanhemmat - yhtä lukuunottamatta - ikuisessa unessa. Kun vetovastuu jonain päivänä siirtyy meille, miten käy sukutilan?

Mietin ja kirjoitan tätä tänään, 25 vuotiaana, Helsingin Kalliossa.

Mieleni tekisi jatkaa suvun miesten työtä. Muuttaa lapsuusmaisemiin - maaseudulle mummolaan. Pitää talosta huolta, lämmittää pirttiä, ruokkia eläimiä, sahata tuulenkaatoja ja käydä kalassa.

Tämän ajatuksen läpi tarkastellessa aikaani eteenpäin, moni asia tuntuu turhalta ; Miksi alkaisin panostamaan uraan (alalla jolla ei ylipäätänsä ole varmuutta), jos veri vetää jokatapauksessa Koillismaalaiselle syrjäkylälle jatkamaan hyvin alkanutta historiaa?

(kuva:tuntematon)

Hädätön huuto

Leluosastolla lapsi itkee. En väitä, etteikö ihmiset huolehtisi lapsistaan, mutta jotain on toisin.

.

Olen monena iltana seurannut kahden joutsenen ja näiden pienokaisten elämää suojaisassa lahdenpoukamassa. Kuten muutkin eläimet, ne kantavat huolta jälkikasvustaan. Pienenkin vaaran uhatessa johdattavat poikueen piiloon tiheään kaislikkoon.

Oletko koskaan nähnyt kissanpennun itkevän jotain muuta kuin nälkäänsä tai sitä, kun se joutuu erilleen pesueen lämmöstä?

Eivät ne vingu. Eikä vingu ihmisen lapsikaan. Ei ennenkuin tulee siihen ikään, että alkaa äidinmaidon lisäksi haluamaan muutakin. Muistaa itkun voiman ja saadakseen tahtonsa läpi huutaa.

Huutaa jonkin sellaisen perään, mitä eläinmaailma ei tunne ; karkkeja, leluja, tivolilaitteita.

Nyt, kun omia lapsia ei vielä ole, on hyvä kuvitella miten käyttäytyisi. Toruisin ja sanoisin ; "Lopeta tuo kitinä, et sinä tarvitse. Muista se."

.

Kuinka monilta turhilta kyyneleiltä ja korvia särkeviltä paruilta säästyttäsiinkään, kun pienet ihmiset jo ennen kouluikää omaksuisivat Maslowin tarvehierarkian?

.

(kuva: tuntematon)

Päivän mietelause:

"On kolme halua joita ei voi koskaan tyydyttää : rikkaan halu omistaa enemmän, sairaan halu olla jotakin muuta ja kulkijan halu olla missä tahansa muualla."

- Ralph Waldo Emerson

Aika, päänvaiva

Etenen ripeästi sillä tiedän olevani myöhässä. Tiedän siis myöhästyväni ja silti katselen kelloa. Järjetöntä.

Auringonnousu on kaunis, mutta sitä ei kerkeä katsoa. Katson kelloa ja keskittymiseni on päälle painavassa kiireessä. Taas se on pari minuuttia enemmän. Lasken päässä optimistista arvioita siitä, milloin olisin perillä.

"Anteeksi, kun olen myöhässä", sanon hengästyneenä ja laitan takkini tuolin nojalle. Kokous on alkanut 15 minuuttia sitten, enkä halua viivästyttää sitä yhtään enempää viemällä vaatteita naulakkoon.

Ajasta on tullut tarkkaa touhua. Varsinkin pääkaupungissa, minuutitkin merkitsevät. Päivittäin näkee ihmisten käyttäytyvän kuin Danny kappaleessaan Kuusamo laulaa ; kaikilla on kiire, ei minnekkään.

On se vähän liian tarkkaa. Ennen oli laivat laivantekoaineesta ja naiset mantelimassaa. Niitä ei saa takaisin. Eikä allekirjoittaneen ikä riitä uskottavaan muisteluun, mutta lueskelin taannoin Veikko Haakanan - Vuosien Lumet kirjaa.

En nyt löytänyt tuota teosta suoraan lainauksen. Yksi kirjan monista tarinoista kuitenkin sijoittui maalintujen metsästyskauden alkuun, erämaatunturin kupeeseen. Kaksi isäntää oli aikaisemmin syksyllä sopinut lähtevänsä yhdessä metsälle ja tapaavansa tutulla nuotiopaikalla ensimmäisenä lauantaina, joka tulee metsästyskauden alettua.

Polkua kävellessään toinen haistoi savua. Ensiksi paikalle ehtinyt oli laittanut nuotion ja nostanut pakin kepin nokkaan. Vesi kiehui.

"Jaa, sinä täällä jo kahvia keittelet."
"Jo vain, ajattelin että sumpit juokastaan ennenku alotetaan."
"Anteeksi muuten, ku tulin myöhässä..."

Toinen naurahtaa.

"Myöhässä mistä? Vastahan tuo metästyskausi alkoi. Älä tuommosesta huolehi. Aika nimittäin, se on herrojen päänvaiva."

Että sellaista isäntien nuotiolla. Itsehän en ole herra, mutta päänvaivaa tuo tuntuu silti aiheuttavan. Miksi joidenkin minuuttien vaikutus on niin suuri? Mikä saa potemaan syyllisyyttä vähäisestäkin myöhästymisestä - mihin jäi nuotiopiirin, "suurinpiirtein sinne suuntaan" - aikakäsite?


"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once." - Albert Einstein


(kuva:tuntematon)

Tuokiokuva loppusyksyltä

Puistojen penkit ovat märkiä. Eikä niillä muutenkaan kukaan nyt istuisi. On vuoden pimein aika, puut paljaita rankoja.

Kävellessäni rantaan, talvehtivia sorsia ui kohti. Ne kai odottaa saavansa leipää. "Ei minulla ole", sanon, mutta lupaan tuoda myöhemmin.

Pyyhkäisen pisarat laudoilta ja istun hetkeksi katselemaan lahdelle. Hämärää ja hiljaista.

Sorsat kelluvat tummassa vedessä.

(kuva: Jack Spencer)

Mainoksille kieltolaki

"Voi vittu", mainoskatko alkaa. Laitan television äänettömälle. Vaikka sattuisinkin katsomaan, ei sitä tarvitse kuulla. Niiden ylikirkkaat värit, omia ongelmakohtiamme korostavat esitystavat ja edistyneet animaatiot lukottaa mieltä muutenkin.

Jos tuntuu, ettei itse tiedä mitä tarvitsee, mainonnan tarpeen ymmärtää. Mutta olen sitä mieltä, että kyseinen teollisuudenhaara pitäisi kieltää. Ainakin jaotella, rajoittaa ja ajaa ne omalle kentälle.

Sama koskee katukuvaa. Pois ne sieltä ; surkeita tv-sarjoja, hampurislaisravintoloita, kauneudenhoitoja ja "parempaa" elämänlaatua tuputtavat julisteet. Väitän, että sillä saataisiin aikaan ajatuamaailmoja virkistävä vaikutus, joka samalla eheyttäisi pieniä, kädestä suuhun-periaatteella eläviä toimijoita.

P.s. Laitan vielä linkin merkitykselliseen viestintään ja jonninjoutavaan mainokseen - kiellon astuttua voimaan, jälkimmäisiä ei enää nähtäisi.

Embrace life - wear seatbelt:

http://www.youtube.com/watch?v=h-8PBx7isoM

Colgate Max White:

http://www.youtube.com/watch?v=br06dcxSQ4U&feature=related

"Visuaalisuus ja lavatekniikka ei korvaa viestiä, mutta voi peittää sen puuttumisen" - Tarmo Toikkanen (tarmo.fi)

(kuva: tuntematon)

Päivän mietelause:

"I write because I'm afraid to say some things out loud."

- Real Live Preacher

Päivän kuva: Harvesters

- tuntematon

"Tätä en ollut ennen tehnytkään"

"Tätä en ollut ennen tehnytkään" - tempaus päättyi.

Muutamaa päivää lukuunottamatta lista täyttyi ponnistuksitta. Ensimmäisen viikon jälkeen mieli alkoi automaattisesti hakea totuttuihinkin toimintoihin jotain uutta.

Alunperin aloitin tämän, koska vitutti silloinen "sitä samaa, sitä samaa" -asenne, jota allekirjoittaneen lisäksi viljeli myös moni kaveri. Vaikka laajoilta linjauksiltaan päivät ja viikot näyttikin samalta (varsinkin töidän jälleen alettua), jokaisen päivän pystyi maustamaan erillä tavalla.

Listan viimeistä kohtaa tehdessäni, ennen maahan menoa loin katseen ovien suuntaan. "Näkeeköhän joku, on tämä vähän noloa", taisin ajatella, mutta siksikö se olisi pitänyt jättää tekemättä?

"Hävettää. Ujostuttaa. Vanhemmat eivät tykkäisi. Mitähän kaverit ajattelee." Ylipäätänsä toisten mielipiteet.

Hyräillessäni vanhaa, Olvin - älä ota sitä vakavasti - mainoksen melodiaa kirjoitan seuraavan listan ja haastan sinut tekemään kuluvan viikon aikana jotain, joka tuntuu olevan lapsellista, noloa, järjetöntä, halveksuttavaa tai vastoin lähipiirisi oletettuja odotuksia.

Tätä en ollut ennen tehnytkään :

1. Vaihtanut housuja käyttämättä käsiä.

2. Käynyt suihkussa housujeni vyö kaulassa ja pipo päässä.

3. Ylittänyt Töölönlahden jäätä pitkin vastarannalle ja takaisin.

4. Myöhästynyt junasta, joka olikin myöhässä veturin ajettua seinästä läpi.

5. Kirjoittanut respetejä kahden kokin niitä sanellessa.

6. Lähtenyt hyvänpäivän-tutun kanssa baariin selvinpäin kolmelta yöllä.

7. Pelannut Ristiseiskaa tuntemattomien kanssa.

8. Ajanut autolla korttelin ympäri - väärällä kaistalla.

9. Kirjoittanut pikkuveljelle kirjettä.

10. Jutellut niin monen tuntemattoman kanssa kuin tänään.

11. Odottanut pyykkituvassa katsomassa koneiden pyörittävän ohjelmansa alusta loppuun.

12. Laulanut kaupan kassatytölle Agentsien Eevaa maksaessani ostoksia.

13. Syönyt tuoretta pullaa ja silittänyt koiraa työpaikalla työaikana.

14. -------------

15. Käyttäytynyt kokouksessa yhtä itsevarmana kuin tänään.

16. Tehnyt majaa pöydän alle ja lauleskellut siellä kvartetissa.

17. Varannut ravintolasta pöydän nimellä Nova-group.

18. Mennyt asuntoesittelyyn päissään, pitänyt myyjää kysymyksillä kiireisenä kun kaveri oksentaa samaan aikaan 320.000 euroa maksaneen asunnon vessaan.

19. --------------

20. ----------------

21. Kirjoittanut eroanomusta kaupungin luottamustehtävistä.

22. -----------------

23. Istunut keittiönpöydällä tytön kanssa.

24. Kussut ja katsellut laiturilta lähteviä junia samaan aikaan.

25. ------------------

26. Palauttanut kirjastoon kirjaa ja lainannut sitä heti samantien uudestaan.

27. Juossut salilta kämpille mantraten muka jotain.

28. ----piip---- kun naispuoleinen työkaveri vaihtoi oven takana vaatteita.

29. Kävellyt Kolmatta linjaa aamuyöllä, taskussa 0.7 leijona ja kädessä kärkkäri.

30. Maistellut Baklavaa.

31. Tehnyt lumienkeliä Tuomiokirkon eteen.

- The end -

.

Matkalla töihin

.
Aamuyhdeksän.
Me kunnon kansalaiset odotamme metroa matkalla töihin.
Sitten kaksi miestä, puheet sammalten, hoippuu asemalle.
Ensimmäinen syntynyt ajatus on syyllistävä,
toisessa muistan Iso H:n sylkemät sanat ;

"...ollaan kaikki toistemme vanginvartijoita.
ne pitää meit näkymättömäs vankilassa.
se on paras tapa estää ketään karkaamasta."
.