Käväisin viime viikolla koti-Kuusamossa.
Ennen lähtöä laskeskelin, että olisi neljä päivää aikaa. Yksi niistä kuluisi työntekoon Rovaniemellä, loput saisi käyttää vapaavalintaisesti. Kiireiseltä kuulosti, mutta päätin lähteä.
Samaisena päivänä, jolloin se veturi oli ajanut päätepysäkin seinästä läpi, hyppäsin yöjunaan. Onnettomuus vaikutti lähtöön lykkäävästi. 12 tunnin ajo venyi 14:sta, eikä minulla ollut makuupaikkaa. Vitutti könöttää peruspenkillä, herätä vähän väliä, kääntyillä ja nostella raajoja, kun ne olivat puutuneet.
Yön jälkeen ensimmäiset pari tuntia vietinkin aseman kahvilassa juoden teetä. Lämmitellin jalkapohjia patteria vasten ja kuivattelin pakkasmaan jäätämiä sukkia. Oli kylmä ja nälkä ja väsytti.
Tähän mennessä oli vain vituttanut. Iltaa kohden tunnelma kuitenkin nousi. Päästiin töitä tekemään. Aluksi kirjoiteltiin ja sitten, ravintolan suljettua keittiönsä, päästiin kuvaamaan. Aika vierähti nopeasti. Yökolmelta kuvat oli valmiina ja kasasin kamat. Loppuyöstä löysin itseni paikallisesta baarista ja muutaman paukun, sekä shotin jälkeen taksitolpalta. Oho, hik, snaps.
Herättyäni iltapäivällä katsoin lähtevän liikenteen aikataulut. Loppiaisen vuoksi vuoroja oli vain yksi, se oli mennyt ja seuraava bussi Kuusamoon lähtisi seuraavana aamuna klo.08.00.Matkaliput olin tosiaan saanut projektin piikkiin, joten rahaa ei ollut paljoa mukana - ei sillä, että sitä olisi ollut mistä ottaakaan, mutta jokatapauksessa ne mukana olleetkin oli juotu edellisiltana.
Olisin voinut soittaa porukoille, mutta he eivät tienneet minun edes lähteneen Helsingistä, enkä halunnut pilata yllätystä. Onneksi se järjestyi ja sain kaverilta bussilipun verran käteistä lainaan. Aamulla kello sitten soi seitsemältä. Tuplaflanelit, kalsarit ja sukat päälle ja pysäkille jähimään. Itse matka taittui joutuin.
Kuusamossa sitä ihan herkistyi kävellessään reittiä asemalta kotiin. Tuttuja paikkoja. Paikkoja, paikkoja. Jääkaappi oli täynnä ja sieltä löytyi mm.äidin edellispäivänä tekemää ruokaa. Lämmitin saunan ja nautiskelin olosta. Heräsin oman ex-sängyn autiudesta kaverin soittoon ja lähdettiin kahville. Sinä päivänä tuli juotua muutama kuppi kuumaa ja nähtyä paria tyyppiä. Ilta ja yö tuli.
Tuona yönä oltiin rikottu kuluvan talven virallinen pakkasennätys (raikas -37). Auto aamulla vähän ynähteli, mutta starttasi kuitenkin ja sitten lähdettiin velipojan kanssa itärajalle katsomaan Bellan pentuja. "Ei dulu midy". Kolme pientä koiraa sisällä pirtissä. Ei todellakaan mitään hyötyeläimiä. Lähinnä purivat kenkiä, tappelivat keskenään, söivät muroja ja paskoivat matoille. Niin ja nukkuivat. Niiden touhuja tuli katseltua, sillä suunnitelmat järvellä hiihtelystä ja metsäsessioista oli pakkasen vuoksi jäissä. Se hieman harmitti.
Koitti ilta. Se kului legendaarissa "tsögis-hommissa". Porukka oli pieni, mutta tunnelma suuri ja mahtava. Ikivihreät iskelmät keinuttivat meidät pikkutunneille asti. Aamulla olo siitä muistutti, mutta ei auttanut itku markkinoilla. Ylös oli noustava, reppu pakattava ja hypättävä linja-autoon. Mp3-soitin oli jäänyt jo lähtiessä kämpille, mutta otin kotoa kannettavan cd-soittimen, johon ostin Posion St1:ltä Tapani Kansan levyn. Kyllä se krapulan melankolisuttamaa mieli piristyi Tapsan tahdeissa ; R.A.K.A.S.
Eikait siinä. Ennen lähtöä kerkesi vielä Lordi-aukiota ihastella ja käydä maksamassa velat Petterille. Tilatessani lippua VR:n puhelinneuvonnasta, sanottiin, että makuupaikat oli varattu jo viikkoja sitten. "Taasko sitä joutu istumaan läpi yön", kirosin mielessäni. Mutta asemalla selvisi yhden peruutuspaikan ilmenneen ja sain sen.
Siinä hyttikaverin kanssa konduktööriä odotellessa naapurihytin ovi aukesi. Ulos tuli kaksi nuorta, japanilaista tyttöä. Tytöt hymyilivät ja tervehtivät kulttuurilleen ominaiseen tapaan ja hivuttautuivat ohitsemme ahtaalla käytävällä. "Eksoottisia tyttöjä nuo Aasilaiset", totesin, "Niin on", hän vastasi ja kumpikin virnuili siihen malliin, että videoita oli vissiin tullut katsottua.
(kuvat : 1,2,3 = oma, 4,5 = tuntematon)
