"Millainen oli nuorten maailma 1970-luvun Suomessa" - dokumentin loppuspiikki :
"Luokkarajojen näennäinen poistaminen, rinta rinnan, käsi kädessä kilpailu on omistajille edullista. Siksi he kertovat, että tasa-arvoisuus on sitä, että he saavat vapaasti ostaa samoja hyödykkeitä, autoja ja asuntoja. Enemmistö hankkii ne omalla työllään, tuottajat saavat ne voittoina toisten tekemästä työstä – kilpailulla on aina voittajansa.
Kilpailu tapahtuu kulutusyhteiskunnan normeilla. Se pakottaa ihmiset tyydyttämään tarpeita, joita tehokkaasti keksitään lisää. Se saa perheet, kulutusyksikköinä, suhtautumaan vihamielisesti toisiinsa, keskittymään lyhytnäköiseen ajatteluun. Pyritään kohottamaan omaa tasoa vertaisten joukossa yhä uusin hyödykkein.
Kulutusyhteiskunta on luonut kaupallisen kulttuurin, joka levittäytyy yli maan, kaventaen ja yhdenmukaistaen valinnan mahdollisuuksia. On syntynyt osamaksu- ja velkakierre, joka polkee heikoimmat jalkoihinsa.
Kulutuksen ja kilpailun yhteiskunta on johtanut luonnonvarojen ennennäkemättömään tuhlaukseen, maailmassa jonka luonnonvarat järkevästikkään jaettuina ja säännösteltyinä eivät riitä edes maapallon väestön ruokkimiseen.
Kaksi kolmannesta ihmisistä näkee nälkää. Vuonna 1984 ravinnontuotanto alittaa kysynnän koko maailmassa. Vielä käytettävissä olevat luonnonvarat ovat asteittain saastumassa. Väitetään, että USA on 1976 lopullisesti ilman vettä.
Meidän jokapäiväinen kilpailumme on uskomattoman kallista. Tänään 10.000 nälkään kuollutta lasta, huomenna jo enemmän."
... että näin 70-luvulla